Kuten otsikostakin voi päätellä, olen ottanut liikkumisen taas asiakseni. Viikon runsaan liikkumisen summana voin sanoa, että suoli (ja muu alavatsa) on paljon vähemmän kipeä, hyvä ruokavalio ja liikunnan jälkeisen energiavajeen tasaaminen vedellä ja banaanilla toimii ja motivaatio laihtumisen suhteen on valtava. Sallin itselleni lauantait herkkupäiviksi - mutta totta puhuen, ei ole kyllä mikään kummoinenkaan sokerinhimo.

Hauska lieveilmiö on myös se, että kun pyöräilee lähes joka päivä 15km, lenkin jälkeen on enemmän energiaa kuin sinne lähtiessä. Ajattelin pidentää matkaa maanantaista lähtien hiukan, muutamalla kilometrillä. Vaihtelen reittien välillä päivittäin ja etsin uusia koko ajan, jotten pääse kyllästymään. Mutta lenkin jälkeisestä energiabuustista on sanottava vielä se, että se tuntuu ihan mielettömältä, etenkin, kun olen ollut nyt niin kauan kuolemanväsynyt. Unirytmi on toki vielä päälaellaan, mutta hyvänä osoituksena jaksamisesta viime päivinä toiminee se, että jaksoin eilen lenkin jälkeen lähteä poikaystävän kanssa ihmettelemään Viikinsaarta. Ei olisi mitenkään voinut ajatella moista vaikka kuukausi sitten. Olen sekä iloinen, että helpottunut. Vaikka suolen kanssa saa olla todella varovainen juurikin unen, syömisten ja liikunnan suhteen, oikea tasapaino tuo hurjan hyvän olon. Ihan kuin jaksaisi jotenkin tulevaankin uskoa.

Pyöräily on laihduttamisen kannalta aika oivaa liikuntaa: joudut opettelemaan tehonsäätelyä, ajamaan tasaisen lisäksi usein myös ylämäkiä, joissa on helppo nostaa sykettä intervalliharjoituksen omaisesti, syke pysyy korkealla pitkän aikaa olematta kuitenkaan turhan kauan maksimilla ja se lisää nopeasti myös veren hapenottokykyä. Puhumattakaan maisemista, raikkaasta ilmasta, terveestä ruskettumisesta kesällä ja myös oheislajeista, jos sellaiset sattuvat kiinostamaan.

Ensi viikolla pääsen keskustelemaan terveyskeskuslääkärin kanssa nivelkivuistani, toisen kera sairausloman jatkosta ja näen myös ravitsemusterapeuttia. Jännittävää! Näistä lisää myöhemmin.

Mutta nyt on riennettävä tekemään jotain syötävää, lounas jäi vahingossa välistä (hups). Palaillaan ensi viikolla!

Halauksin,

Epione