Pahoittelen pientä päivityspaussiani. Tunne-elämä on ollut kipuilun vuoksi ylämäkeä ja alamäkeä, ja voimat siksi hieman rajalliset. Sain myös kuulla kunniani (vailla mitään oikeaa syytä) psykiatriltani tällä viikolla siksi, että annan somaattisen puolen vaikuttaa elämääni, joten olen ollut aika alamaissa sen jälkeen. Ymmärtämättömyyttä voi siis näköjään kohdata missä tahansa. Kokemus oli sen verran järkyttävä ja raskas, etten oiken jaksa avata sitä enempää tässä.

Vatsavaivaisuus on rajoittanut nivelvaivojen lisäksi liikkumista harmillisen paljon. Usein kivut hellittävät liikkeelle lähdettyäni, mutta toisina päivinä sattuu niin, etten pääse edes ulos. Ruokavalio on pitänyt kuitenkin hyvin, vaikka olen ollut liian rohkea kokeilemaan ruoka-aineiden palauttamista listoille - vatsa on reagoinut punaiseen lihaan ja edamiin hyvin voimakkaasti. Ei siis niitä minulle, mutta onneksi ilmankin pärjää mainiosti. Olen armeliaasti lepäillyt huonot päiväni, vaikka jokainen missattu lenkki harmittaakin.

Olen aika varma, että Primolut aiheuttaa minulle hiustenlähtöä. Pehko harventuu kovasti päälaelta, mutta ei paljoakaan muualta. Stressaan asiaa aika paljon, sillä en oikein tiedä, mitä tehdä. Pelastaisikohan uusi, lyhyt malli hiukan? Käärmeöljyihin en kuitenkaan tahdo vähäisiä rahojani pistää, etenkin kun hormonaalinen hiustenlähtö on aika väistämätön kohdalle sattuessaan. Nolottaa ajatuskin siitä, mitä muut ajattelevat, kun palaan pitkän sairaslomailun jälkeen kouluun päänahka hohtaen. Itsetunto on hippusen heikoilla juuri nyt.

Noin viikon ajan olen kärsinyt myös munasarjakivuista. Niitä ei ole kauhean paljoa, mutta nipistävät todella ikävästi ja huoli on kova, sillä vuotoa ei edelleenkään ole ja mahdollisuus endon heräämisestä ahdistaa todella. Onneksi Primolutia saa myös vahvempana tarvittaessa, mutta ajatus on todella pelottava. Näinköhän neljän kuukauden kivuttomuus on paras mitä voin saada? Menisiköhän tämä suuremmalla annostuksella ohi? Ajattelin soitella gynen polille ja pyytää puhelinaikaa lääkärilleni. Jokin helpotus tähän epätietoisuuteen olisi kuitenkin syytä saada.

Nyt valun tästä peiton alle Netflixin ja Frasierin pariin.

Terveisin

stressimöykky Epione