Tällä viikolla on riittänyt touhua ja kiirettä joka suuntaan. Kävin maanantaina terveyskeskuslääkärillä, joka alkoi tutkia fibromyalgian mahdollisuutta. Lääkäri paineli kipupisteet (ne, joita diagnoosiin etsitään) läpi ja noh, ei liene kellekään yllätys, että sattui. Verikokeet on otettu ja nyt yritän saada varattua uutta aikaa samalle lääkärille. Siitä hieno tyyppi, että lupasi selvittää, mikä niin kovin sattuu nivelissä ja lihaksissa.

Ravitsemusterapeutilla käynti oli yllättävän hauskaa. Kävimme läpi ruokavaliotani, eikä terapeutilla ollut muuta ajatusta, kuin että lisätä hieman kuituja. Ja niinhän tein, ja vatsan toiminta säännöllistyi heti. Ikävää vain, että suolen murahtelut käyvät edelleen todella kipeää, vähintään kerran päivässä kouristaa hetken hirmuisen lujaa, joten ilmeisesti siihen ei itsessään ole lääkettä. Varasin samantien ajan syyskuulle kontrolliksi, lähinnä tueksi ja turvaksi nyt erilaisen, paremman ruokavalion ylläpitämiseen. Terapeutti oli tosi mukava ja antoi hyviä vinkkejä vatsaongelmien hoitamiseksi. Yksi asia oli ehdottoman selkeä: jos jostain ruoka-aineesta tulee edes kerran suoli kipeäksi, vatsa sekaisin ja huono olo, sitä ei tule käyttää.

Perjantaina teimme opon kanssa henkilökohtaista opintosuunnitelmaa. Lukkarin tekeminen jäi tälle viikonlopulle tehtäväksi, mutta pääsin hyvin kartalle siitä, mitä teen nyt syksyllä ja mitä voin tehdä keväällä. Rästikursseja olisi syksylle, mutta ovat sen verran tarpeellisia kevättä ajatellen, että menen mielelläni suorittamaan niitä. Sain myös jonkin motivaatio/itseluottamusboostin, kun tuli tunne, että langat ovat taas käsissäni, kaikki voi järjestyä ja ehkä terveyskin on kuitenkin menossa sen verran parempaan suuntaan, että jaksan panostaa opiskeluun. Suorastaan jännittää jatkaa. Ja kuitenkin olen innoissani. Pelottaa silti vähän, että jos olenkin liian innoissani ja jotain tapahtuu? Lääkitysvuoristorata ja sen myötä tapahtunut on-off-laihdutus on jättänyt ajattelutavan niin araksi toiveiden ja haaveiden suhteen.

Paino on pudonnut kilon. Se ei ole paljoa, mutta suhteessa liikuntaan ja syömiseen olen tosi tyytyväinen. En ole koskaan ennen painanut näin paljoa, ja onnistuin pudottamaan ensimmäisen kiloni kovalla työllä. Lisää kovaa työtä siis edessä, mutta olen täysin sitoutunut tähän touhuun ja teen parhaani. Etenkin, kun nivelten ja suolen pitäisi voida paljon paremmin, kun rasvaprosentti korjaantuu normaaliksi.

Iltakahvit odottavat pannussa, joten liikun sinne suuntaan nyt.

Iloista pitkittynyttä kesää toivotellen,

Epione