Jännittää, miten nopeasti kivut tulevat, jännittää, tulevatko ovulaatiot oikein, en tiedä montako kiertoa jaksan, en tiedä mistään mitään.
Yritän olla kaikesta kropassa tapahtuvasta ajan tasalla. Ovis- ja raskaustestejä on varattuna, no, aika monta. Kalliimpi hormonivalmiste loppuu kesken jo tiistaina, en viitsinyt ostaa enää lisää parin päivän suunnittelun vuoksi. Tosin en tiedä, miten paljon järkeä on edes pelata hormonien lopettamista suhteessa odotettuihin kuukautisiin, koska hitostako voin tietää, osuvatko ne kuitenkaan viikonlopulle tai tuleeko oikea ovulaatio ennen vuotoa, kuten pitäisi. Oletuksilla voi pelata, mutta mitään muuta ei tässä vaiheessa ole. Tikkuun pissitään ja katsotaan, saisiko kaiken osumaan kerrasta ensimmäiseen ovikseen.
Kipu on tosi kuumottava juttu. Mennyt viikko on ollut aika kipuisa, joten nyt jännittää, miten ensi viikko menee. Tai viikot siitä eteenpäin. Ajoitus kaikkiaan asettaa kovat paineet. Haluan tätä, samaan aikaan tuntuu että sauma on heikoin mahdollinen taloudellisesta näkökulmasta. Mies on samaa mieltä. Mutta realiteetit sairauden kanssa ovat juuri se, mitä ne ovat.
Huolehtiminen ei tietysti auta. Tai auttaa, mutta liika huolehtiminen vain syö sekä naista että miestä. Kai täällä jotenkin silti yritetään pärjätä. Samaan aikaan tuntuu pahalta ja hyvältä. Onko tämä normaalia?
Ympärillä on nyt paljon raskauksia. Ne ilahduttavat.
]]>
Kuten viimeisimmän postaukseni kohdalla, myös tämä teksti tulee pitemmän tauon jälkeen. Jotakin tapahtui kirjoitusinnolle, en tiedä johtuiko se opiskelusta, töistä vai jostain itseilmaisussa tapahtuneesta lukosta. Joka tapauksessa, jatkan tämän blogin kirjoittamista paineetta ja mietin, kannattaako tästä tehdä jotain videoblogijuttua vai jatkaa tekstilinjalla.
Yksi hyvä syy palata kirjoittamisen pariin on se, että endometrioosi on taas asettanut meikäläisen ikävään paikkaan. Pärjäsin Visannella ja Letrozol-kuureilla jotenkin niin, että endometrioosin pahenemisvaiheet pysyivät kurissa. Viime vuonna päädyin kuitenkin kokeilemaan ensin Orgametrilia Visannen sijaan ja sitten Primolutia Visannen rinnalle, mutta kumpikaan ei toiminut riittävästi. Tämän vuoden puolella olen kokeillut taas Letrozolia Visannen parina, mutta sekään ei enää toimi. Palasin Primolut-Visanne-yhdistelmään, koska vaikkei se autakaan sen paremmin kuin mikään muukaan, ovat edes mielialaoireet jotenkin hallinnassa. Mielialaoireita aiheuttavat paitsi lääkkeet, myös kipu ja lääkkeiden tehoamattomuus.
Tosiaan, toimivaa lääkettä ei minulle tällä hetkellä vaikuta olevan tarjolla. Eletään taas pahenemisvaihetta munasarjakipuineen ja kohtukramppeineen, unohtamatta vasemman jalan hermo-oireita sekä virtsarakon ja suolipuolen kipuja. Juttelin hetki sitten lääkärini kanssa, ja tämä ehdotti minulle kierukkaa tai lääkekokeiluun osallistumista. Kierukka mietityttää kovasti, koska mekaaninen ärsytys kohdussa oli todella voimakas ja lopulta sietämätön myös Mirena-kierukan kohdalla. Siksi ajatus Kyleena-kierukasta on pelottava, etenkin näin työelämässä ollessani. Poissaoloihin ei oikeastaan olisi varaa eikä kehon sopeutumisesta tai kierukan toimivuudesta ole mitään takuuta. Sama juttu lääkekokeilun kanssa, sillä kyseinen lääke edellyttäisi useita normaaleja kuukautiskiertoja peräkkäin eikä sen vaikutuksista kipuun tai endometrioosin leviäimiseen voida varmasti tietää. Riski olisi liian suuri otettavaksi omalla kohdallani. Lääkäri on nyt myös maininnut kahdesti adenomyooosin mahdollisuuden, sekin vaikuttaa siis hoitooni ja sen ennusteisiin. Adenomyoosi on siis endometrioosin sisartauti, jossa pesäkkeet kasvavat kohtulihaksessa. Lääkäri ei kyennyt vahvistamaan epäilystään vielä, mutta luultavasti pitkä ja voimakas oirehdintani on herättänyt vahvan epäilyksen myös tästä toisesta lantion alueen sairaudesta.
Näillä eväillä on ollut hankalaa edetä. Mietin kierukkaa yhä etäisesti ja pelko päällimmäisenä, lääkekokeiluun osallistuminen on mielestäni poissa pöydältä ja adenomyoosi pelottaa aivan helvetisti. Kysyin lääkäriltä myös raskauden mahdollisuudesta ja siitä, mitä hän ajattelee siitä kohdallani tällä hetkellä. Juttuhan on kuitenkin niin, että jos näistä vehkeistä on mahdollista taikoa lapsi, niin mielelläni käyttäisin sen mahdollisuuden, kun vielä voin. Hän vastasi, että aikaa voisi olla hänen mielestään vielä vuosikin ennen kuin yrittäminen olisi viimeistään aloitettava, toisaalta vähemmän jos on adenomyoosia (josta emme vieläkään tiedä, onko sitä...), ehkä olisi hyvä leikata ennen yrittämistä mutta sitten myös olisi järkevää käyttää tämä hetki yrittämiseen, kun kiputilanne ei ole vielä hirveä, vaikka pahenemassa onkin. Toisin sanoen, päätös asiasta jäi yksin omiin käsiini, mikä oli tavallaan odotettavissakin. Aluksi en tiennyt mitä ajatella. Sydämen mukaan nyt on aika yrittää, järki on liian hämmentynyt ottaakseen osaa sisäiseen keskusteluun ja ulkopuolelta vertaisilta tulee se viesti, että älä hukkaa mahdollisuuttasi. Tuleva avomies on sitä mieltä, että päätös on minun (mistä olenkin valtavan kiitollinen, koska tämä tuki on juuri se, mitä tarvitsen). Vaikka lapsen yrittäminen tietäisikin joka tapauksessa kipua, enemmän tai vähemmän, olisi lapsi lopputuloksena kaiken sen arvoista. On myös se 50/50 mahdollisuus, että raskauden hormonicocktail pistäisi endometrioosin nokosille, ainakin hetkeksi. Vaikka tiedostan sen, että tarve lapsettomuushoidoille on mahdollinen ja menetyksiä voi myös tulla, en pysty murehtimaan niitä ennakkoon liikaa. Jotenkin vain tuntuu siltä, että vaikken ole se mystinen "valmis", äitiyden lämpöä ja ikiaikaista viisautta uhkuva madonna johon aina viitataan näistä asioista puhuttaessa, olisin silti valmis, valmis ottamaan mahdollisesti ainoan mahdollisuuteni vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraillaan tilannetta ja sen kehittymistä hetki ja päätetään, kipataanko akka ensin leikkauspöydälle vai laitetaanko hormonilääkitys sivuun oman ipanan toivossa. Toki myös sitten lähtee ilmoitus lääkärille päätöksestä ja pyyntö saada jotakin sellaista kipulääkettä menkkapäiville, jota voi käyttää myös mahdollisen raskauden alussa riskittömästi. Tavallaan päätös voi vielä elää, mutta koska realiteetit ovat mitä ovat eikä tämä kroppa odota loputtomiin, tuntuu siltä, että tässä ollaan menossa oikeaa vastausta kohti. Elämä kantaa, kävi miten kävi. Ymmärrän, että tämä on mahdollisesti turhauttavaa luettavaa lapsettomuudesta kärsiville tai kärsineille, heille, jotka yrittävät sekä niille jotka tietävät varmasti, mitä kumppaninsa kanssa tahtovat kun aika on oikea, mutta toivon, että ymmärrystä löytyy myös minun suuntaani sen verran, että kaikki ei ole ollut varsinaisesti yksinkertaista täälläkään. Vasta opiskelujen päättyminen, taudin etenemisen ennusteet ja tuo viimeisin keskustelu lääkärin kanssa ovat asettaneet ne tietyt raamit tarvittavaan päätöksentekoon. Se "oikea aika" olisi voinut olla vaikka kahden vuoden päästä jos tätä sairautta ei olisi, se olisi voinut tapahtua jo vaikkapa vahingossa samasta syystä, mutta elämä menee juuri niin kuin se sattuu menemään.
Tästä taisikin tulla aika massiivinen kirjoitus. Tavallaan se tietty aivo-oksentaminen näistä asioista tekee hyvää välillä, etenkin silloin, kun tuntee olonsa yksinäiseksi eikä ole montaa ihmistä, joille tällaisista kehtaa avautua. No, ratkaisu se on tämäkin, avautua kaikille, jotka jaksavat lukea blogia! Hehe.
Tulipa mieleeni kysyä sellaista, onko kukaan lukijoista kokeillut endometrioosikipuun CBD-A-mehua/tippoja ja onko siitä ollut hyötyä? Kuulisin mielelläni kokemuksia myös vaikean endometrioosin kanssa painivien raskautumisista sekä siitä, onko kukaan saanut kehon tulehdustilaa rauhoittumaan kotikikoin riittävästi munasolun kiinnittymisen edistämiseksi. Ihan vain pohdintana, onko kaikki liittyvä hivenaine/luonnontuotetouhu pelkkää höpöä vai onko jostakin oikeasti hyötyä.
Karikolta selville vesille räpiköiden,
Epione
]]>
Aloitin viime viikolla tutkintoon kuuluvan työharjoittelun, ja toistaiseksi työskentely on tuntunut luontevalta ja helpolta. Toimisto on lähellä ja sinne kulkeminen ei ole liian raskasta. Yleisvointi on muutenkin ihan hyvä, ehkä juuri niin hyvä, kuin tässä tilanteessa voi olla. En koe, että muista kipuvaivoista olisi niinkään ongelmaa kuin tuosta mielettömästä suolioireilusta, joka murjoo sekä jaksamista että itsetuntoa kovaotteisesti. Rakkokin vaivaa, mutta ei vielä niin paljoa, että olisin urologille ihan lähiviikkoina hakeutumassa. Sisulla.
Gastrolta vastattiin tosiaan suolen tutkimuksen lähetteisiin, ja otettavana olisi kauhea läjä verikokeita (mm. sappi-, haima-, munuais-, maksa-, mitä kaikkea...). Huomenna aamupäivästä olisi myös uusi gastroskopia eli vatsalaukun tähystys Hatanpäällä. Kauhistuttaa, mutta kun soittelin asiasta polille, sieltä luvattiin ammattitaitoinen ja hellä lääkäri ja hyvät, kevyesti huumaavat lääkkeet suonensisäisesti. Pelottaa silti, mutta on mentävä - ihan siltä varalta, että jotain löytyykin tällä kertaa. Arvelisin, että crohnin tautia etsivät tällä kertaa paremmin, kokeiden ja tähystyksen perusteella. Keliakiakin testataan vielä toiveikkaasti verestä, mutta en pysty itse uskomaan sen mahdollisuuteen ollenkaan, koska oirehdin voimakkaasti ja verta tulee suolesta, vaikka olisin gluteenitta hyvinkin säntillisesti. Kolonoskopiasta en tiedä, mutta toivon että se tehdään ja mielellään nukutuksessa. Muuten en siihen kykene. Luultavasti lähtisi taju pitkän huudon päälle. Enitenhän kaikessa pelottaa, että mitään ei löydy ja kerrotaan lopulta kuin tyhmälle, että IBS vain, vaikka tiedän, että tämä ei voi enää olla sitä. IBS ei aiheuta verenvuotoa tai sitä, että mahan kouristaessa taju menee.
Asiasta kukkaruukkuun. Fysioterapiaa on nyt kaksi käyntiä takana. Siellä selvisi, että lantionalue on herkistynyt pitkän kipuilun takia ja koska suoli aiheuttaa kovaa särkyä edelleen, se saa koko lantionpohjan jumiin. Lantionpohjan lihaksethan ovat eräänlainen lihakulho, joka rutistaa hermoja ja elimiä mennessään jumiin. Tämä aiheuttaa myös sitä, että "kulhon" takareuna, joka päättyy häntäluuhun, vetäytyy sisäänpäin ja taivuttaa häntäluuta mukanaan. Särky häntäluussa on kova. Terapeutti on hieronut ja mittaillut lantiota ja monenlaisia konsteja vielä kokeillaan. Alaselkää on teipattu kinesioteipillä, ja vaikken moiseen uskokaan, se on tuntunut oikeasti auttavan selän särkyjen kanssa. Fysioterapiasta tullessa askel on kevyt ja kuten kaveri asian ilmaisi, "voisi puissa kiipeillä". Selvästi itselleni sopivin hoitomuoto tässä kohtaa.
Pääsin myös vihdoin käymään kipupolilla! Reissu oli hyvä ja rohkaiseva. Keskustelimme kipulääkärin kanssa kivunhoidostani ja tämä totesi, että tunnen oman kehoni ja kipuni hyvin ja että gyne hoitakoon gynenpuolen, he hoitavat kivun. Panacod lopetettiin morfiinin kipua aiheuttavan ominaisuuden takia, enkä tosin syönytkään sitä kuin vatsaa rauhoittaakseni. Ilmankin olen kyllä pärjännyt. Hän olisi myös halunnut aloittaa uuden kipukynnystä nostavan lääkityksen, mutta sanoi heti rehellisesti, että haluaa ensin koettaa kohdallani psykofyysistä terapiaa ja psykologin haastattelua siinä toivossa, ettei minua tarvitsisi alkaa lääkitä taas jollakin uudella aineella tasaisessa vaiheessa sairastamistani. Hän myös ymmärsi pelkoni ja vastahakoisuuteni erilaisten uusien lääkkeiden suhteen, huomioiden lääkeallergiataustani. Maksusitoumusvahvistus psykofyysiseen tipahti viikon päästä kipupolikäynnistä ja aikaa olisi ryhdyttävä varaamaan. Vaikuttaisi kuitenkin potentiaalisesti loistavalta idealta fysioterapian rinnalle.
Tässä varmaan viimeisimmät tärkeät jutut. Kirjoittelen lisää gastroskopiasta toivuttuani!
Kesäauringossa käristyen
Epione
]]>Keliakiaa ei ole, kalprotektiini on normaali, sanoivat edelliset kokeet. En tiedä, voiko Letrozol aiheuttaa näin piinallisia ja pitkäaikaisia vatsakipuja vai onko suolessa haavaumaa. Terveysaseman lääkäri sanoi epäilevänsä tulehduksellista suolistosairautta tai lääkkeiden aiheuttamia haavaumia. Tiedä sitten, kumpi on kyseessä. Tällä viikolla pitäisi tulla viestiä tai puhelua lääkäriltä, mutta mietityttää, onko verikokeista selvinnyt mitään hyödyllistä. /EDIT: juuri tuli viesti, jossa kerrottiin että kaikki kokeet olivat kunnossa ja gastrokirurgille tehdään konsultaatiopyyntö.
En tiedä, onko sillä vatsan tilanteeseen mitään yhteyttä, mutta atooppinen ihottuma on räjähtänyt taas käsivarsiin. Ei sinänsä haittaa, mutta kutisee niin vietävästi! Pitäisi varmaan hakea parempaa kortisonivoidetta kokeiluun, koska apteekin hyllystä saatavien pitoisuudet eivät aivan tunnu riittävän.
No, edes endometrioosikivut, kuten todettua, ovat rauhallisemmat. On silti ikävää, että joudun syömään Letrozolia kipua hillitäkseni. En tiedä, kertooko se gynelleni tarpeeksi tämän taudin luonteesta, mutta tärkeintä on, että tiedän sen itse auttavan muita lääkkeitä paremmin. Jatko tämän kuurin jälkeen mietityttää kovasti. Palaavatkohan kivut pian sen jälkeen, kannattaisikohan kokeilla Orgametrilia? Orgametril on toinen vahvempi keltarauhashormonivalmiste, jota haluaisin melkeinpä kokeilla sen perusteella, että Visanne ei ole tehonnut yksinään koskaan pitkää aikaa.
Ah, en malttaisi odottaa fysioterapian alkamista.
Vähemmän räntäsadetta ja enemmän auringonpaistetta toivoen,
Epione
]]>Edellisen päivityksen jälkeisenä viikonloppuna menin jatkuvan kivun takia päivystykseen. Ainoa, mikä lievitti viikonlopun aikana kipukouristuksia, oli alkoholi (en suosittele kenellekään!) jota käytin varoen, mutta jouduin kuitenkin hakeutumaan kipuhoitoon. Mikä olikin ainoastaan viisasta. Minut otettiin osastolle ja Mirena poistettiin maanantaina. Kierukan tilalle aloitettiin Letrozol, jota käytin kerran aikaisemminkin. Lääkitystä kokeillaan nyt kohdallani siis keltarauhashormonin rinnalla. Kotiuduin tiistaina, lepäsin keskiviikon ja torstaina alkoi massiivinen verenvuoto kohdusta. Menin pikavauhtia uudelleen päivystykseen, jossa todettiin se mahdollisuus, että kierukan poistaminen laukaisi "kuukautiset". Moisen ei pitäisi tapahtua, etenkään jos käytössä on Visanne samanaikaisesti, mutta tämä tapahtui silti. No, vietin neljä päivää osastolla hyvin lääkittynä ja silti kipeänä, kunnes vuoto tyrehtyi. Sain mukaan osastolta TENS-laitteen lainaksi, fysioterapeutin opastuksen myötä.
TENS on ollut hyvä tapa hoitaa erilaisia selän ja vatsan kipuja. Laitteella voi rauhoittaa myös rakon alueen kipuja tehokkaasti. Olen tarvinnut vähemmän särkylääkkeitä, tosin kipuni on vähäisempää varmasti myös Letrozolin myötävaikutuksesta. Sain myös oikean hoitokontaktin fysioterapiaan, jossa olisi siis tarkoitus hoitaa kipuja ja kivunpelkoa sekä antaa minulle ns. selviytymispakkaus itsenäistä lääkkeetöntä kotihoitoani varten. Letrozol on aineena hyvä, mutta valitettavasti se aiheuttaa minulle hikoilua, unettomuutta, pahoinvointia, suolikipuja ja väsymystä, mutta yritän pärjätä lääkkeen kanssa, tätä on kuitenkin vähintään runsaat kaksi kuukautta jäljellä.
Anteeksi sekavahko teksti, kirjoitan tätä väsyneenä, tenttiasiat mielessä pyörien. Palaillaan taas, kun löydän sopivan hetken kirjoittaa!
Aurinkoa,
Epione
]]>"Synnytys" kesti kipulääkkeistä huolimatta hirvittävän kivuliaana ja voimakkaana ja kokeilin parina päivänä jopa alkoholia lihaksia rentouttamaan. Lauantaina sai riittää, ja kävin kääntymässä ensiavun neuvonnassa, jossa neuvottiin syömään Panacodia. Jonot olivat niin pitkät, että lääkärille pääsyssä olisi kestänyt todella kauan. Niinpä menin kotiin nappailemaan Pancodini, joista olikin hieman hyötyä. Maanantaina oli mentävä synnytyspäivystykseen hakemaan kipulääkettä, koska olin jo niin uuvuksissa loputtomasta kouristelusta. Sain pitkän odottelun lopuksi Tramal-piikin takamukseen ja Ketorinia suoneen. Kramppailu rauhoittui sen verran, että pääsin lähtemään kotiin. Kouristuksia on yhä kipulääkkeistä huolimatta, mutta ne ovat kuitenkin paremmin hallinnassa Tramalin jälkeen.
Oma Mirena-tapaukseni ei ole mikään oppikirjaesimerkki sen suhteen, kuinka kierukan asennuksen jälkeen on tyypillistä oireilla. Kierukka on kyllä juuri oikein paikoillaan, vuotoa ei tullut kuin kaksi päivää ja merkkejä kohtutulehduksesta ei ole, mutta kovat kohtukrampit ovat ilmeisesti tavallisia endometrioosipotilailla. Terveillä kipu ei kestä näin pitkään eikä voimakkaana, jos itse asennus on mennyt oikein. Siitä ei tosin voida esittää mitään arvioita, kuinka kauan endometrioosipotilaan oireilu kestää, ikävä kyllä. Toivoisin vain, että pääsisin tuosta kivusta pian eroon ja voisin keskittyä kuulostelemaan, onko kierukasta hyötyä kivunhoidon suhteen. Kapistuksesta en kuitenkaan luovu, ennenkuin varmasti tiedän, auttaako se vai ei.
Palailen kierukkakuulumisista myöhemmin. Muistattehan, että Endometrioosiviikko on käynnissä? Lauantaina marssitaan hyvän asian puolesta ympäri maata, tule mukaan!
Kevätaurinkoa teille lukijoille,
Epione
]]>Syy, miksi alunperin tutustuin kuukautiskuppiin, oli se, että se on paljon parempi limakalvoille kuin kertakäyttöiset suojat ja tulee myös halvemmaksi. Ekologisuus on tietysti myös ehdoton plussa. Kuppi on kätevä myös esimerkiksi ovulaationaikaisen paksun valkovuodon jarrutteluun, jos vuoto on ongelma eikä pikkuhousujen sotkeutuminen houkuttele. Aluksi kuppi olikin täydellinen ratkaisu, käytön oppi nopeasti ja puhdistus oli helppoa. Kuppi tuntuu ainakin itselläni paljon vähemmän, kuin tavallinen tamponi. Lunette valmistaa kuppinsa kuitenkin aika jäykästä silikonista, mikä aiheuttaa jopa pienellä koolla huomattavaa, kipua aiheuttavaa painetta peräsuoleen. Kuten mainittua, ennen tuota kipua ei ollut, joten johtunee aika varmasti muusta endometrioosikivusta.
MeLunan pehmeä kuppi on valmistettu samasta materiaalista, josta tuttipullojen imuosat tehdään. Se on siis muovia, mutta tutkitusti turvallista sellaista. Kokoon painettaessa kuppi antaa paljon enemmän periksi, kuin Luneten vastaava. Pienin malli on myös Luneten kuppia hieman pienempi, mutta vaikuttaisi kuitenkin pysyvän vallan mallikkaasti paikallaan ilman kauhean tiukkaa alipainettakin, ainakin toistaiseksi. Luulen, että pehmeä mediumkin sopisi itselleni, jos emättimen seinämiin kohdistuva paine pysyy maltillisena.
Tässä kuvakollaasi siitä, mitä paketissa tuli. Toimitus oli nopea ja pieni kuppi mahtui postiluukusta! PS. Tämä ei ole maksettu tai maksamaton mainos, vaan mainitsen mielelläni nimeltä ne palvelut ja tuotteet, joihin olen henkilökohtaisesti tyytyväinen.
Vasemmalla Lunette, oikealla MeLuna. Kuten näkyy, MeLunan kuppi on mitoiltaan hiukan pienempi. Pohja on ulkopuolelta aika samanlainen molemmissa kupeissa, vaikkakin MeLunan antenni on vähän lyhyempi, kuin Luneten alkuperäinen antenni (kuvassa katkaistu, pitkä antenni ei ollut käyttööni sopiva). MeLuna on reunoiltaan kauttaaltaan ohuempi ja joustaa myös enemmän. Kupit taittuvat kuitenkin yhtä helposti ja molemmista löytyvät pienet ilmausreiät heti yläosan pannan alapuolelta.
MeLuna oli pehmeyttään hiukan haastava asettaa, mutta jatkan opettelua. Materiaali on miellyttävä mutta vaatii siis vähän harjoittelua käytön ja säilytyksen suhteen. Kuppi on myös käyttöohjeidensa mukaan Lunettea joustavampi käyttää, esim. pesuaineiden ja desifioinnin suhteen. Materiaalin pitäisi kestää silikonia paremmin pitkäaikaisessa käytössä, mutta sehän varmistuu tietysti vain ajan kuluessa. En varmaankaan heitä vielä vesilintua Luneten kupilla, mutta MeLuna päätyy kyllä päivittäiseen käyttöön ykkösvaihtoehdoksi. Luulen, että pieni, pehmoinen kuppi voisi toimia myös kierukan kanssa ongelmitta. Seuraillaan ja ihmetellään lisää kuppiasiaa myöhemmin!
Kippis kupeille!
Epione
]]>Herääminen kävi niin kipeää, että nukuin iltapäivään ja itken ahdistustani vieläkin. Ei, en vieläkään tiedä, mikä tilanteeni on luomulasten saannin suhteen, mutta lapsettomuuden pelko on kauhea. Katson itseäni peilistä ja mietin, tuleeko elimistöni ja kehoni läpikäymään koskaan raskauden tuomia muutoksia, kantamaan toista elämää, palautumaan ja tekemään sen ehkä vielä uudelleen. Mietin, muuttuvatko jalkani turpeiksi nesteestä, venyykö kohtuni, tuleeko hiuksiini hieno hormonien tuottama kiilto, ihooni terve hehku ja hymyilenkö vielä itsekseni tietäessäni jotain, mitä kukaan pienen perheemme ulkopuolelta ei vielä siinä vaiheessta tiedä. Miltä mahtaisi tuntua kertoa tuleville isovanhemmille, miltä tuntuisi kertoa ystäville? Miltä tuntuisi laskea supistusten välejä ja saattaa elämä maailmaan? Lapsi isänsä käsivarsilla, miltä hän näyttäisi? Oma aikaansaannokseni. Saanko kokea tuota koskaan?
Lapsettomuudesta puhutaan nykyään onneksi entistä enemmän. Yle Uutisten artikkelissa kerrotaan kahden pariskunnan lapsettomuudesta ja aikuiselämän mittaisesta työstämisestä asian hyväksymiseksi. Jutussa avataan myös lapsettomuushoitojen historiaa ja mainitaan, että toisen pariskunnan lapsettomuus johtuu endometrioosista. Lapsettomuus hyväksytään entistä laajemmin normaalina tilana, vaikka oletuksia, tabuja ja ennakkoluuloja liikkuu vielä runsaasti aiheen ympärillä. Vanhakantaiseen ajattelutapaan kuuluu valitettavasti se, että lapseton nainen on kylmä, etäinen ja ikävä, vaikka taustalla olisikin kyvyttömyys saada lapsia tai jopa sairaus. Omasta tahdostaan lapsettomia kohdellaan myös usein erityisen huonoina ihmisinä, vaikka nykyaikana maailmanlaajuisessa mittakaavassa itse valittu lisääntymättömyys on vain positiivista ylikansoittumisen kannalta. On jokaisen oma, henkilökohtainen valinta, jos ei halua saattaa jälkikasvua maailmaan. Syinä voi olla monen muun lisäksi vaikkapa perinnöllinen, vammauttava sairaus, geneettinen ominaisuus tai oma kyvyttömyys huolehtia lapsesta. Jokaista lapsetonta tulisi kuitenkin kohdella samalla kunnioituksella kuin vanhemmiksi tulleita, sillä emme pysty ihmistä tuntematta arvaamaan tämän omaa tilannetta ja kokemuksia. Artikkeli oli kuitenkin hyvää, silmiä avaavaa aivojumppaa huolen keskelle.
Muihin aiheisiin: Endometrioosiviikko järjestetään taas ensi kuussa 14.-20.3.2016. Endometrioosiviikon ohjelma löytyy Facebookista ja perinteinen Pukeudu keltaiseen- päivän tapahtuma myös. Endometrioosiviikon Facebook- sivulta löydät lisäksi viikolla voimassa olevia alennuksia ja tarjouksia sekä linkin yhdistyksen uuteen verkkokauppaan, jossa on tarjolla myös allekirjoittaneen tekeleitä. Tulethan mukaan tukemaan!
Kevätaurinkoa toivottaen,
Epione
]]>Tästä 1,5 viikkoa takaperin, eli viime viikon keskiviikkona, alavatsa ja lantion alue alkoi kipuilla uudelleen. Turvotusta ja lämpöilyä alkoi myös ilmetä. Aluksi luulin, että olen kipeänä, mutta sitten mukaan tulivat hyvin kuukautismainen olotila ja krampit ilman vuotoa. Särkylääkkeistä on toisina päivinä vähän apua, toisina ei. Joka tapauksessa, soitin naistentauteihin ja kysyin mitä tehdä, ja kun ainoa paikalla ollut lääkäri soitti takaisin, sain sovittua kierukkakokeilusta. Hormonikierukka asennetaan maaliskuun toisella viikolla ja tulee käyttöön Visannen rinnalle. Kierukan laitto jännittää, sillä ensimmäisellä kerrallahan sitä ei asennettu lainkaan. Mukavaa on, että laitoksen saa ilmaiseksi, sillä se laitetaan sairauden hoitoon poliklinikalla. Muuten ei olisikaan varaa.
Yliopistollisen sairaalan järjestämä ryhmäterapiakokeilu endometrioosipotilaille vaikuttaa loistavalta. Kaksi 1,5h kokoontumista on takana ja kolme jäljellä. Neljän hengen plus psykiatrisen sairaanhoitajan voimin homma luistaa hienosti. Vaikka olemme aika erilaisissa elämäntilanteissa keskenämme, henki ja ymmärrys on hyvä. On mukavaa tietää, että keskustellessa toiset ymmärtävät oman tilanteen ja kannan paremmin, kuin moni muu. Ilmapiiri on siis hyvin vertaistuellinen, kuten tarkoitus onkin.
Nyt on mentävä nappailemaan särkylääkettä, että lähtee tämäkin sunnuntai käyntiin.
Hyvää ystävänpäivää!
Epione
]]>Sitten kaikki palasi. Lueskelin lisää ja huomasin, että saan lisättyä sokeria valtavan paljon huomaamattani. Vaikka ruokavalio oli varovaista pehmeiden asioiden syöntiä, olin pistänyt jugurttiini paljon kaupan sokerista mustikkamehukeittoa, juonut 2-3 isoa karpalomehulasia päivässä ja sain muistakin satunnaisista lähteistä ylimääräistä. Lopetin kerrasta mehut ja mehukeitot, ja olo lähti paranemaan. Keitin kattilallisen mehukeittoa mustikoista ilman sokeria. Rajoitin karpalomehun yhteen shottiin per päivä, silloin kun rakkokipu vaivaa enemmän. Viikonloppuna näykin kokeeksi vähän karkkia, ja heti huomasi, että sokerilla on todellakin vaikutusta suoleen. Helppo pysyä siis ruodussa, kun olossa on niin suuri ero.
Rakkokivusta pääsemmekin urologian kirurgin käyntiin. Rakon toiminnassa ei ollut mitään outoa, lihakset olivat hyvässä kunnossa ja kudos vaikutti terveeltä. Niinpä kirurgi diagnosoi kipurakon. Kuulemma oireeni ovat itsessään epätyypillisiä, mutta tyypillisiä endometrioosipotilaille. Vatsan alueen runsas hermoärsytys voi levitä rakkoonkin. IC eli interstiaalinen kystiitti ei näillä näkymin kuitenkaan ole selkeästi kyseessä, sillä pinnat ovat siistin näköiset. Ihana kirurgi kuitenkin totesi, että mikäli en pärjää, voin aina tulla hakemaan heiltä uudelleen apua. Hän tarjosi heti mahdollisiksi hoidoiksi rakkohuuhtelua, rakon neurostimulaattoria tai lääkitystä. Olo jäi turvalliseksi käynnin jälkeen, sillä jos tilanne huononee, tiedän etten jää yksin ongelmani kanssa.
Sain myös kirjeen sisätaudeista, jonne gynekologi oli laittanut kyselyn tilastani. Nyt olisi siis edessä keliakia- ja calprotestit. En tosin tiedä, onko niistä mitään hyötyä, kun sain vatsani tilanteen selville. Tulehdustakaan ei suolessa välttämättä enää ole. Kirjeessä mainittiin myös mahdolliset tähystykset sekä vatsalaukkuun että paksusuoleen. Toivon, ettei niihin asti tarvitsisi mennä, sillä kipu on jotain ihan kauheaa.
Pehmeän ja juotavan ruokavalion ja 2-4 km päivittäisen kävelyn yhteisvaikutuksena puoli kiloa on tipahtanut kuin itsestään. Motivoi pitämään sokerin määrän vähäisenä jatkossakin, sillä se vaikuttaakin näköjään yllättävän paljon kaikkeen.
Auringonpaistetta,
Epione
]]>