Kävin TAYSin gynekologilla pyytämässä saikkutodistusta. Lääkäri halusi tehdä tarkistuksen samalla, ja totesin että mikäpä siinä, kurkkaa toki. Limakalvot olivat onneksi ohuet ja viivamaiset, mikä tarkoittaa, että Procren on lähtenyt tehoamaan. Siihen ne iloiset jutut sitten loppuivatkin.

Kysyin lääkäriltä, miten pian Procrenin jälkeen kipuni palaavat. Hänen kasvoilleen levisi säälivä ilme ja hän kertoi kivun palaavan todennäköisesti kahden kuukauden sisällä lopettamisesta. Lääkäri myös pamautti - ystävällisesti, mutta aika puskista - että minun kannattaisi yrittää hankkiutua raskaaksi pian kipuhoitona. Odottaa, synnyttää ja imettää pitkään.

Olin aivan sumussa, kunnes pääsin itkemään asian miehelle. Faktahan on, että ei tässä kovinkaan pian voida ryhtyä yrittämään lasta, liikaa asioita muutosvaiheessa juuri nyt. Vähän myöhemmin, mikä ettei ja ehdottomasti ehkä. Mutta nyt ei pysty. Vollotus auttoi, vaikka asia jäi vähän hankaamaan. Toisaalta, ei voisi olla hankaamatta.

Ehkä Procren antaa vähän kivuntonta aikaa kuitenkin piikityksen jälkeenkin, eihän näistä voida olla ennakkoon ihan varmoja. Toinenkin kuuri piikittelyä kävisi ainakin oman suostumukseni puolesta. Toivoisin Visannesta olevan hyötyä heti Procrenin jälkeen, mutta aika näyttää. Nyt vain pitäisi saada A-todistus psykiatrian puolelta (muuten pää hajoaa tämän henkisen uupumuksen alla), jotta saikku voisi alkaa ja saisin hetkeksi rauhan tähän hetkeen.

VIhreää teetä ja metsästyssimulaattoria kaverin kanssa.

Halauksin,

Epione