Päätin kirjoittaa nyt ihan tuskaani asiaa tänne, kun en kehtaa oikein kellekään spesifisti valittaa. On kauhean vaikeaa olla stressaamatta, kun tietää, että kouluhommat menevät joka päivä enemmän perseelleen ja aika vain valuu eteenpäin vaikka en tee mitään. Päätin seurailla nyt vielä tämän kuun ja yrittää tehdä vähän hommia, mutta jos ei onnistu, hankin lääkärintodistuksen ja huhtikuusta vaikkapa heinäkuun loppuun sairauslomaa. Suututtaa ja itkettää koko opiskelun miettiminen. Työhön liittyviin haaveisiin ei jaksa enää millään muotoa uskoa. En edes usko jaksavani elää enää montaa vuotta, jos elämäni on nyt sitten tätä.

Vihaan tätä saamattomuutta. Mitään ei jaksa, mihinkään ei pysty. Vihaan itseäni ja tilannettani. Miksi juuri minä? Miksen voinut saada muutamaa vähäoireista vuotta ennen endon pahenemista? Miten tästä muka voi selvitä?

Poikaystävä jaksaa aina onneksi muistuttaa, että Procren-kuurini on vasta alussa ja teho ei ole vielä päässyt teräänsä. Tottahan se on. Vuotoja on melkein joka päivä, joten jotain siellä sisäpuolella voisi kuvitella tapahtuvan. Mutta mieltä kalvaa epäilys. Joku jossain sanoi, että oli kokenut kivun vähentyvän melko pian ensimmäisen piikin jälkeen. Miksei minullekin tapahtunut niin?

Eilen ovella kävi jotain jehovia tai vastaavia. Olin raivoissani kaikken niiden typerien väitteiden jälkeen. Minä olen sairas, kipeä ja mahdollisesti tulevaisuuden lapseton, ja nämä kaksi harhaista tulevat laukomaan juttujaan naamaani päin. Lopun ajat, Jumala pelastaa, on suunnitelma, tarvitsee vain uskoa, parantaa kaikki sairaudet. Suurinta valetta ja harhaisinta idiotismia, mitä olen omalla ovellani ikinä kuullut. Itkin vähän aikaa yksinäni päästyäni rouvista eroon. Jos joku jossain kuulee, rukoilen, etten näe noita kahta rappukäytävässäni enää koskaan. Muuten saattaa lähteä mopo käsistä ja tulla kengänkuvia takalistoihin.

Olen liian vihainen, pettynyt ja uupunut kirjoittamaan mitään järkevää, rakentavaa tai positiivista. Seuraavaksi teetä, peiton alle ja itkemään itseäni uneen. Nyt ei jaksa eikä pysty. (No milloinkas sitä sitten hitto soikoon pystyy?)

Itkuntuhruisena vihamöykkynä,

Epione