Edellisestä postauksesta on hujahtanut jo kaksi viikkoa ihan huomaamatta. Olen kärsinyt jonkinlaisesta juttusuonen tukoksesta, sillä väsymys ja stressi vuorottelevat tiuhaan tahtiin.

Remontti stressaa, vaikka yritän parhaani mukaan pitää pään kylmänä ja rentoutua. Munasarjat, kohtu ja suoli kipuilevat päivittäin ja stressivatsa oirehtii kaiken päälle. Epämiellyttävää touhua. On ollut tosi hankalaa kieltäytyä kavereiden tarjouksista lähteä lenkille ja salille, mutta pakko - jos tässä tilassa riehaantuu liikaa, saa kärsiä entistä kovemmin. Liikunnan jääminen on taas surettanut kovasti. Niin mukavaa touhua, että kun ei kykene, huomaa kuinka terapeuttista se oikeasti onkaan.

Jännitän täällä myös kolonoskopiaa, joka on siis ensi viikon maanantaina. Tai ehkäpä jännitän enemmän kuitenkin tyhjennystä. Miten ihmeessä niitä aineita voi saada juotua niin paljon, 4l/4h? Entä riittääköhän vähempikin, jos jäljellä on enää sappinesteitä? Joka tapauksessa, kuten joku jossain asian ilmaisi, villiä kakkarallia tiedossa (yhyy). Ajattelin hakea aineet huomenna Hatanpään tähystyshoitajalta ja esittää samalla liudan tyhmiä kysymyksiä.

Myös se aiemmin mainitsemani Jaydess-kierukan asennus lähestyy, eli parin puhelinsoiton jälkeen asia varmistui. Sivuoireet toki jännittävät, kuten on tietysti tavallista, mutta en ole niistä kohtuuttoman huolissani. Enemmän itse asiassa jännitän, saanko pahoja kramppeja kohtuun ja pysyykö kierukka nätisti sisällä. Tietysti myös isona kysymyksenä häilyy ilmassa, onko valmisteesta tilanteessani apua vai pahentaako oloa. Mutta näihin ei voikaan saada vastausta muuten, kuin kokeilemalla. Voisin kuitenkin olettaa, että koska Jaydess on pienempi kuin tavallisimmin käytetty Mirena, kohtuni voi ottaa vierasesineen vastaan hiukan ystävällisemmin. Saan myös paikallispuudutuksen kohdunkaulaan asettamista varten, mikä on tietysti ihan hirmuisen hienoa.

 Äitienpäivän lähestyessä olen saanut nähdä hämäriä painajaisia raskaudesta ja lapsista. En olekaan hetkeen kärsinyt noista rasittavista unista, mutta nyt ne ovat lisääntyneet. Tietysti taustalla pyörivät ajatukset äidiksi tulosta ja haaveet lapsista. Mahdankohan jo parin vuoden sisään viettää itse äitienpäivää juhlakalun ominaisuudessa? Ehkä kuitenkin sitä odotellessa muistan vielä omaa äitiäni kortilla ja olen kiitollinen kaikesta tuesta, jota häneltä saan endon kanssa painiessa.

Itseään psyykkaillen mutta tukevasti omilla jaloillaan seisten,

Epione