Mitäs tässä. Primolutia neljä päivää takana, mikä tekee kaksi pilleriä ja neljä puolikasta.

Vaikutukset kipuun ovat edelleen suotuisat. Kipuja on edelleen, mutta tuntuvat vähän lieventyneen. Ainakin nyt sen verran, että kipukohtaukset ovat lyhyempiä, vähemmän kouristavia ja kipulääkkeetkin tehoavat paremmin. Saatan toki kuvitellakin.

Sivuoireita en ole havainnut ollenkaan. Ei niitä sitten varmaan olekaan. Toisaalta, jos lääke tekisi rintojen arkuutta ja vastaavaa, en huomaisi, sillä Procrenin vaikutukset ovat yhä voimassa ja se on ollut muutenkin aineena kropalleni kova pala. Toisaalta odotan Procrenin tehon päättymistä, toisaalta pelottaa, kuinka käy.

Haaveilen yhä kuntosalireissusta ensi viikolla. En tiedä, kuinka realistista on haaveilla liikunnasta juuri nyt, mutta haaveilenpa kuitenkin. Alan taas tietoisesti vähentää turhan sokerin syömistä, koska olen alkanut taas mättää karkkia liikaa suruuni ja ahdistukseeni. Sokerin vähentäminen on hyödyksi paitsi aineenvaihdunnalle, myös endometrioosin hoidolle. Sokeri lisää tutkitusti tulehduseaktiota elimistössä ja sotkee herkkää insuliinisysteemiä.

Aurinko hymyilee ulkona pilvien raosta ja jotenkin samaistun siihen. Yrittää tässä itse kukin hymyillä omien pilviensä raoista kaikin voimin.

Halauksin,

Epione