Tervehdys taas! Kesäkuu on kohta ohi ja siirrymme heinäkuun helteille. Sain iloita suht onnistuneesta reissusta, kun palasimme eilen poikaystävän kanssa pohjanmaalta. Valtavasti kilometrejä ja maisemia! Ikävästi vain vatsaongelmat varjostivat menemisiä ja tekemisiä. Suoli kun kipeytyy tosiaan sen 1-3 kertaa päivässä ja äkkiarvaamatta. Touhu oli hankalaa, kun kipukohtausta ei voi ennustaa ja se voi tulla missä tilanteessa tahansa. Menomatka oli erityisen vaikea pysähdyksineen ja oksenteluineen, mutta selvisimme kuitenkin hieman aikataulua venytellen perille. Kuten mainittua, suolikipu saa myös vatsan turpoamaan ja munasarjat hirvittävän kipeiksi. Välillä kipu myös kiipeää selkään ja rintaan sekä valuu takapuoleen ja jalkoihin. Kävely oli välillä hoippuvaa ontumista hermoja ärsyttävän vihlonnan vuoksi. Kaikesta tästä keljuudesta huolimatta olen iloinen ja ylpeä, että jaksoin tehdä matkan. Onneksi, taas kerran, mies huolehti minusta kipujen aikana. Oli tietysti mukavaa myös saada aikaa toisillemme ja irroittautua hetkeksi arjesta, vaikkei sairautta pääsekään noin vain pakoon.

23. päivä olisi ollut lääkärin soittoaika suoliasioista, mutta missasin puhelun vahingossa, eikä minua tavoiteltu enää toista kertaa. Harmittaa, mutta ei auta muu kuin hankkia uusi soittoaika. Menisin mielelläni suoliasioissa toki vaikka päivystykseenkin, mutta se ei välttämättä auttaisi mitään. Pelko ja ahdistus leijuu yhä vahvasti läsnä. Mitä jos suoli kuroutuu umpeen tai repeytyy ja aiheuttaa tulehduksen? Mitä jos kiinnikkeitä on enemmänkin? Mitä jos yhteen on liimautunut muutakin, kuin suoli ja vatsakalvo? Voinko tulla raskaaksi vai repisikö lapsi kasvaessaan kiinnikkeitä? Okei, tuo viimeinen on ehkä aika typerä huoli tällä hetkellä, mutta päässä pörrää niin valtavasti kaikkea hölmöäkin nyt. Lisäksi kipuun juuri sillä hetkellä liittyvä ahdistuneisuus ja tunne siitä, etten koskaan saa rauhaa vaikealta sairaudeltani, jumittavat välillä rationaalisen ajattelun. Joka tapauksessa, tämä olisi jotain, mitä pitäisi tutkia pian kunnolla ja tehdä se, mitä tehtävissä on.

Kun aloin kirjoittaa, muistin vielä, mitä muuta suunnittelin naputtelevani. Enpä muista enää. Pahus vieköön tätä kipushokkipäätä.

Toivottavasti minulla on jo ensi kerralla kirjoittaa jostain positiivisesta.

Halauksin,

Epione