Päädyin taas päivystyksen kautta tortai-iltana vuodeosastolle.

Jouduin viettämään kipuhoidossa tällä kertaa (onneksi) vain yhden yön, ja olipa reissusta muutakin hyötyä, sillä hoitava lääkärini oli osastovuorossa. Tutkimuksen ja jutustelun jälkeen kipulääkitystä korjattiin ja päätettiin aloittaa Visanne uudelleen kokeeksi. Primolut jää siis pois ja jos Visanne ei toimi, aloitetaan uudelleen Procren- pistoshoito. Pistoshoito ei ole se oma suosikkini, mutta jos siihen on mentävä uudelleen, ei auta muu kuin pistää seksielämä (taas) jäihin ja purra hammasta menopaussioireiden ajan. Lapsiasioita lääkärini onneksi kommentoi sen verran, että kipuni pitäisi saada pois ennen yrittämistä, jo siksikin, että yrittäminen olisi mahdollista. Jos vuodot pysyvät hyvin poissa, on armonaikaa kuulemma kuitenkin pari vuotta, ennenkuin homma menee kiireiseksi. Kohtu ja munasarjat näyttivät varsin kelvollisilta ultrassa, mistä olen hurjan iloinen.

Se varsinainen uutinen tältä kierrokselta taitaa olla se, että lääkäri laittoi eteenpäin lähetteen neurostimulaattorikokeiluun. Päätin suostua koettamaan stimua, jos se antaisi edes osan entistä, normaalia elämänlaatuani takaisin. Käsittääkseni laitteita on alle kymmenellä endometrioosipotilaalla Suomessa tällä hetkellä, eli hyvin harvalla. Ajatus operaatiosta on aika jännittävä ja pelottava, etenkin selkärangan hermojen sörkkimisen ja etsimisen osalta, mutta ei mitään, mistä ei silti voisi selvitä. Pioneerihengessä! Onneksi sain viestiyhteyden naiseen, jolle on juuri endometrioosikipuun asennettu stimu. Huolta lievittää juuri elävän elämän kokemusten kuuleminen.

Jatkan lepäilyä, Panacod kolisee kovaa kotonakin.

Halauksin,

Epione