Tulin juuri virtsarakon tähystyksestä Hatanpäältä. Kävi enemmän kipeää kuin pissalla käyminen, mutta luonteeltaan kipu oli samanlaista. Huutoparkuhan siinä pääsi, ei kuitenkaan näkynyt mitään poikkeavaa. En oikein tiedä taas, onko se hyvä vai huono asia. Lääkäri ja hoitaja olivat tosi mukavia ja tuumasivat, että neurostimulaattori mahtaisi auttaa rakonkin kipuun.

Stimusta soittelinkin tänään TAYSin urologiaan, ja hyvä niin. Lähete oli jäänyt tekstin tasolle pyörimään, eikä se siis ollut edennyt osastosihteerille asti. Hyvä, että edes näin monen viikon odottelun ja itsenäisen patistelun jälkeen asian luvattiin lähtevän etenemään. Lääkärit ovat kuulemma urologian puolella aika ylityöllistettyjä, eli ajan saamisessa voi tosiaan kestää, kestää ja kestää. Ei juuri mieltä ylennä näin muun masentuneisuuden keskellä!

Tässä tämmöistä pumpulihöttöistä pohdintaa, kun mietin omaa parisuhdettani ja sitä, miten paljon tässä tilanteessa hyvä tiimi kotikentällä auttaa jaksamisen suhteen. Välillä voin tirauttaa itkut miekkosen t-paitaan, olla kainalossa, kerätä siitä itseni ja elää taas hetken eteenpäin. Paineita tietysti on puolin jos toisin, mutta tiedän, että tuo toinen ei ihan heppoisin perustein ole rinnalta mihinkään lähtemässä. Aina löytyy jotain lohdullista sanottavaa, eikä aina tarvitse edes sanoa mitään. Niin paljon on painoa sillä, että mies kuskaa tutkimuksiin ja päivystykseen, tekee ostoksia puolestani, keksii toisinaan pieniä yllätyksiä piristykseksi. Vaikka parasta ehkä on, että hänellä on joku ihmeellinen kyky kaivaa minusta naurua esiin. Siitä on yleensä molemmille iloa ja olo on hetken hirnumisen jälkeen vähän parempi. Kunpa pystyisin antamaan samalla mitalla miehelle kaiken, mitä häneltä saan! Parisuhde on haastavimpia joukkuepelejä, mutta joihinkin haasteisiin tarttuu täysin sydämestään. Johan nyt on imelää.

Suosittelin muuten tänään kipupäiväkirjaa eräälle ystävälleni, ja ajattelin linkata sen myös tänne: Endometrioosiyhdistyksen materiaalipankista löytyy vallan mainio pohja kipupäiväkirjalle sekä Bayerin seurantakortti. Näihin on hyvä täytellä oireita esim. kahdesta viikosta kahteen kuukauteen ennen tärkeää lääkärikäyntiä. PDF:n voi joko tulostaa tai täytellä sähköisesti.

Menen mutustamaan suklaata (itselleni palkinnoksi) ja hörppimään teetä, päivä oli raskas ja huomenna kilpirauhasta tutkituttamaan taas. Onneksi näin iltaa kohti voin vain röyhkeästi ottaa rennosti ja nostaa jalat ylös!

Halauksin,

Epione