Ihan alkuun: viime päivityksen jälkeen sain Prednisolon-kuurin kilpirauhasen autoimmuunitulehduksen hoitoon. On kuulemma taipumusta tuollaiseen. Arvot näyttivät liikatoimintaa, vaikka tavallisesti roikun juuri vajaatoiminnan rajoilla ja syön Thyroxinia lisäksi. Prednisolon voi turvottaa, enkä ole ihan varma, onko nykyinen turvotus seurausta juuri tästä lääkkeestä, kivusta vai molemmista.

Tässä se miltei ennätyksellisen möhkö maha sitten on (on ollut pinkeämpikin). Pahoittelen vähän koomisen suuntaan taittuvaa irvokasta kuvaa vesiläisikineen ja kaktuksineen. Tämä on siis kohtalaisen tavallista, mutta kun hetken aikaa olin vähemmän turvoksissa päivittäin, pääsi unohtumaan, miten pahalta tuo tuntuu. Kuin samaan aikaan revittäisiin rakkoa, peräsuolta, munasarjoja ja kohtua kutakin eri suuntaan ja välillä lepuuttaisi takamustaan piikkisian päällä. Äitiyshousuista olisi valtavasti iloa, jos semmoiset sattuisin omistamaan.

Hermokipu on mennyt nopeasti huonompaan suuntaan. Suunnittelin meneväni huomenna käymään kaupungin apuvälinekeskuksessa hakemassa jotain apuja liikkumiseen. Keppi, rollaattori ja pahimmille päiville pyörätuoli voisivat olla ne kaikista parhaat vaihtoehdot. Liikkuminen kun on mennyt hyvin vaikeaksi: välillä, etenkin kotona, missä otankin vain muutamia askelia sinne tänne, voin välillä kävellä normaalisti, mutta pienenkin taakankannon tai kävelymatkan jälkeen tapahtuu jokin seuraavista (tai jopa kaikki): tulee väsähdys, viiltävä kipu nivusiin ja ulkosynnyttimiin, sähköiskumainen, pitkäkestoinen alaselkäkipu joka säteilee kovaa varpaisiin asti, palleakipukohtaus tai jalkojen (useimmiten vain vasemman) puutuminen ja lihasheikkous. Hämmentävää, noloa ja ahdistavaa. Yritän aktiivisesti parhaani ikävien ajatusten ja surun kumoamiseksi ja muistutan itseäni, että tuoliin ei sitten jäädä ja apuvälineet eivät tähän kotiin sulaudu, vaan ne saavat palata niin pian muiden käyttöön, kuin mitenkään mahdollista. Ehkäpä rollaattorin kanssa uskaltaisin ja voisin kuitenkin lähteä välillä pientä lenkkiäkin köpöttelemään. Veli onneksi lupautui tulemaan hetkeksi kämppäämään tänne avukseni. Liikkumisen ja arkipäivän apu on tarpeen juuri nyt. Odotan juuri lääkäriäni soittavaksi, mielessäni kysyä muutamaa juttua muuttuneesta tilanteestani.

Toiveissa olisi päästä tästä tilanteesta pian selvemmille vesille. Yritän saada neurostimulaattorille kiirehdinnän ja ottaa päivistä irti sen, mitä pystyn. Kipu on tällä hetkellä tässä koneen äärellä istuessa kipulääkkeistä huolimatta aika kauhea, mutta ainakin jaloissa on (vielä jäljellä) toimintakykyä. Tunne alapäässä muuten on jotakin sellaista, mitä kuvittelisin olevan lähinnä synnyttämään menevällä, joten ei tässä ole edes mitenkään vara vaatia itseltään liikoja. Pään on nyt oltava se kehon kestävin osa, kun kaikki muu on heikossa hapessa.

Jos maksani ei olisi niin lääkkeillä kyllästetty, olisi lasi laadukasta punaviiniä juuri nyt aivan paikallaan.

EDIT: Myöhemmin iltapäivästä lääkäri soittikin ja suunnitelma on nyt pitkän puhelun jälkeen seuraava: käyn yleislääkärillä suljetuttamassa pois sen mahdollisuuden, että selässä on itsessään vikaa, kuten välilevyn pullistumaa. Otan yhteyttä urologiaan ja tiedustelen heidän aikataulustaan (näki koneelta kuulemma, että urologialla oli tarkoitus tehdä vielä tutkimuksia rakon ympäristössä). Jos stimulaattorin asennus menee kauas, joudun mahdollisesti uuteen, tutkimukselliseen laparoskopiaan ennen sitä, henkeen "kurkataan, onko jotain, mitä voimme tehdä kivun syylle". Joka tapauksessa, kun olen käynyt tutkituttamassa selän ja soitellut urologiaan, varaan uuden soittoajan gynelleni ja punnitaan faktoja ja vaihtoehtoja. Raskaita asioita, mutta nyt on priorisoitava kaikki energia asioiden saamiseksi eteenpäin.

Kippurasta koneen ääreltä,

Epione