Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt yli kaksi viikkoa. Tässä onkin ollut aika väsyksissä, kun jännitin kontrollikäyntiä, stressioireet tulivat jälkikäteen ja yritän epätoivoisen vimmalla opiskella.

Kontrolli oli tosiaan perjantaina. Siellä kuulin, että endometrioosipesäkkeitä ja arpea leikattiin ainakin vasemman munasarjan ympäriltä vatsakalvoilta ja kohdun ja suolen välistä ligamenteista. Kaikki oltiin kuulemma saatu poistettua. Sisätututkimus oli kokemuksena jotain aivan erilaista kuin viimeisen kahden vuoden ajan, koska se ei käynyt oikeastaan kipeää. Tuntui, muttei sattunut. Kontrolli tuli vuoden päähän ja Visanne jatkuu lääkityksenä. Pelottaa, uusiutuuko taas pian, mutta ei auta murehtia ennakkoon liiaksi.

Hermokipu on ottanut parantuakseen oikein mallikkaasti. TENS-laitteeseen en ole vielä päässyt käsiksi, mutta neurostimulaattoria en kyllä ole tällä haavaa ottamassa lainkaan. Apuvälineitäkin olisi tarkoitus palauttaa pian. Jalkaa yhä särkee jonkin verran ja muitakin tuntemuksia on, mutta voima on tullut takaisin leikkauksesta toipuessa. En tiedä, onko B-vitamiinilla ja magnesiumilla ollut osansa hermojen uusiutumisessa vai tuliko helpotus jostain pehmytkudosten hermopinteen laukeamisesta. Mutta leikkauksella oli varmasti tekemistä asian kanssa, sillä olen saanut jalkani takaisin nopeammin, kuin mitä olisin uskaltanut odottaa.

Liikkuminen on ollut jotenkin kauhean hankalaa suolikipujen vuoksi. Sain onneksi reseptin loperamidille, joten nyt on ainakin varaa ostaa isompi paketti ja kokeilla, saanko todella säännöllisellä käytöllä suolen rauhoittumaan. Kouristelu ja epävarma olo lisäävät väsymystä ja stressi sekoittaa unirytmiä, ja tuo kierre pitäisi saada katkaistua. Opiskelu kiinnostaa valtavasti juuri nyt eikä mitään muuta estettä ole, kuin tämä suoli. Sinänsä huojentava ajatus, että on vain yksi ongelma ratkaistavana tässä kohtaa, eikä sekään lopulta ole niin vaikeaa, kun oikea kikka löytyy.

Vaikeita stressioireita on muutenkin. Olen havainnut, että yleensä masentuneisuus ja henkinen uupumus iskee pahimmin sitten, kun itse stressaava tilanne on ohi. Niin tälläkin kertaa. En oikein jaksaisi itseäni ja mieli on todella kurja. Jaksan taistella oloa vastaan kun kerran tiedän, että se tulee väistymään niinkuin aina ennenkin. Auringonpaiste on onneksi yhä auringonpaiste ja yön jälkeen aurinko tulee aina aamulla uudelleen näkyviin.

Nyt lähden yrittämään pientä kävelylenkkiä apteekin suuntaan, tekee hyvää tavalla tai toisella. Toivottavasti pääsen päivittämään parempia kuulumisia ja liikunta-asiaa ensi kerralla!

 

Rapeaa pakkasta toivotellen

Epione