Ajattelin kirjoittaa vielä enemmän arvista ja niiden parantumisesta. Laparoskopiassa, joka tehdään endometrioosin takia,  tyypillisesti tehdään 3-5 viiltoa vatsaan. Määrät, koot ja sijainnit ovat yksilöllisiä ja aina tarpeen sanelemia. Pienet viillot suljetaan tavallisesti yhdellä tikillä, isompiin menee tietysti enemmän. Se, ovatko tikit itsestään sulavia vai poistettavia, vaihtelee hieman. Usein käytetään itsestään sulavia, etenkin pieniin haavoihin, mutta suuriin laparotomiaviiltoihin voidaan käyttää myös poistettavia tikkejä ja niittejä. Leikkauksesta jää kuitenkin aina jälki.

Kirjoitinkin aikaisemmin, että paraneminen on ollut omalla kohdallani nyt toisen leikkauksen jälkeen hidasta. Luulen sen johtuvan enimmäkseen kertyneestä ylipainosta, joka vaikuttaa vatsan alueella tukevana rasvakerroksena. Haavat ovat nyt kuitenkin paljon siistimpiä kuin aluksi. Rupisuutta ja kuivuutta yritän ehkäistä rasvaamalla hajustamattomalla perusvoiteella. Voidetta ei kannata kuitenkaan laittaa, jos haava on vielä auki. Ihonhoitoa ehtii tehdä myöhemminkin.

Tässä kuvia paranemisprosessista. Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat kymmenen vuorokautta leikkauksen jälkeen otettuja. Navasta olikin jo karannut tikki, mutta haava ei ollut vielä oikein arpeutunut kiinni.

20151214_190752.jpg20151214_190810.jpg

Nämä kolme taas ovat neljä viikkoa leikkauksen jälkeen otettuja. Vasemmalla oikean puolen haava, ensimmäinen laatuaan, oikealla taas vasemman puolen haavat ja vanha arpi (anteeksi läskipoimut) ja alla napa, jossa näkyy arpeutunut haava. Navan alapuoli litistyi leikkauksessa vähän kuin isolle, loivalle kuopalle, mutta en jaksa välittää siitä liikaa. Kaiketi kuoppa häviää, kun saan painon laskemaan.

20160103_164731.jpg20160103_164754.jpg        20160103_164720.jpg

Tässä vielä uusi suosikkiasiani, lämpöpeite. Tämä kaveri on tosiaan ainoa, mikä tällä hetkellä tehoaa vähääkään hermosärkyyn. On myös pakkasten tullessa ihanan lämmin jäisessä asunnossa.

20151214_190851.jpg

Vuoden vaihtuminen tarkoittaa tyypillisesti "uusi vuosi, uusi minä"-toitotusta. Haluaisin ajatella, että tänä vuonna saisin vihdoin tehtyä kaikkea sitä, mitä parina viime vuotena en ole jaksanut edistää. Jos kipu pysyy aisoissa, voin tehdä töitä ja valmistua. Voin myös viimeinkin laihtua sen määrän, mitä olen jo pitkään aikonut ja yrittänyt (näkyy täällä blogissakin), mutta minkä sairastelu on aina keskeyttänyt. Uusi vuosi, vihdoin parempi minä?

Arpikiinnikkeiden venyttelyn tueksi löysin hyvät kotijoogaohjeet, joiden mukaan yritän venytellä kahdesti päivässä. Vatsan sisäpuolinen kiristely on niin inhottavaa, että asialle täytyy yrittää tehdä jotain itsekin. Pitkäaikaisesta tehosta en vielä uskalla sanoa kolmen päivän perusteella mitään, mutta ainakin venyttely tuntuu muuten hyvältä lantion ja vatsan lihaksissa. Soitan vielä kuitenkin ensi viikolla hierojille ja tiedustelen, kuka osaisi vastata juuri minun tarpeisiini arpien hieronnan suhteen.

Tein itselleni suunnitelmaa, kuinka alennan kynnystäni liikkua ja parannan kuntoani niissä puitteissa, mihin realistisesti kykenen. Tavoitteenani on kävellä päivittäin ainakin lähipuiston ympäri (1,8km) tai käydä edes sen kulmalla (600m). Kepeillä tai ilman. Siitä reittiä on helppo pidentää, kun siltä tuntuu. Joogan lisäksi tuo riittänee alkuun aivan hyvin. Ruokavaliota on myös syytä tarkkailla enemmän, sillä masentunut, epäterveellinen mättäminen on jäänyt taas päälle. Vaikeasti kipuillessa on niin helppo pudota syvälle sokeriseen kuoppaan ja huonontaa omaa kokonaistilannettaan. Sieltä nouseminen taas tuntuu ehkä vaikealta, mutta on oikeastaan yhtä helppoa kuin tilanteeseen päätyminen. Parempi mieli ja (toivottavasti) aktiivisesti paraneva vointi kantaa alkukankeuden jälkeen pitkälle.

 

Halauksin,

Epione