Heräsin aamulla unesta, jossa olin alle vuoden ikäisen tytön hehkuva, onnellinen äiti. Elin arkea lapsen ja poikaystäväni kanssa, kylvetin, ruokin, pyykkäsin, vaihdoin vaippoja ja rakastin.

Herääminen kävi niin kipeää, että nukuin iltapäivään ja itken ahdistustani vieläkin. Ei, en vieläkään tiedä, mikä tilanteeni on luomulasten saannin suhteen, mutta lapsettomuuden pelko on kauhea. Katson itseäni peilistä ja mietin, tuleeko elimistöni ja kehoni läpikäymään koskaan raskauden tuomia muutoksia, kantamaan toista elämää, palautumaan ja tekemään sen ehkä vielä uudelleen. Mietin, muuttuvatko jalkani turpeiksi nesteestä, venyykö kohtuni, tuleeko hiuksiini hieno hormonien tuottama kiilto, ihooni terve hehku ja hymyilenkö vielä itsekseni tietäessäni jotain, mitä kukaan pienen perheemme ulkopuolelta ei vielä siinä vaiheessta tiedä. Miltä mahtaisi tuntua kertoa tuleville isovanhemmille, miltä tuntuisi kertoa ystäville? Miltä tuntuisi laskea supistusten välejä ja saattaa elämä maailmaan? Lapsi isänsä käsivarsilla, miltä hän näyttäisi? Oma aikaansaannokseni. Saanko kokea tuota koskaan?

Lapsettomuudesta puhutaan nykyään onneksi entistä enemmän. Yle Uutisten artikkelissa kerrotaan kahden pariskunnan lapsettomuudesta ja aikuiselämän mittaisesta työstämisestä asian hyväksymiseksi. Jutussa avataan myös lapsettomuushoitojen historiaa ja mainitaan, että toisen pariskunnan lapsettomuus johtuu endometrioosista. Lapsettomuus hyväksytään entistä laajemmin normaalina tilana, vaikka oletuksia, tabuja ja ennakkoluuloja liikkuu vielä runsaasti aiheen ympärillä. Vanhakantaiseen ajattelutapaan kuuluu valitettavasti se, että lapseton nainen on kylmä, etäinen ja ikävä, vaikka taustalla olisikin kyvyttömyys saada lapsia tai jopa sairaus. Omasta tahdostaan lapsettomia kohdellaan myös usein erityisen huonoina ihmisinä, vaikka nykyaikana maailmanlaajuisessa mittakaavassa itse valittu lisääntymättömyys on vain positiivista ylikansoittumisen kannalta. On jokaisen oma, henkilökohtainen valinta, jos ei halua saattaa jälkikasvua maailmaan. Syinä voi olla monen muun lisäksi vaikkapa perinnöllinen, vammauttava sairaus, geneettinen ominaisuus tai oma kyvyttömyys huolehtia lapsesta. Jokaista lapsetonta tulisi kuitenkin kohdella samalla kunnioituksella kuin vanhemmiksi tulleita, sillä emme pysty ihmistä tuntematta arvaamaan tämän omaa tilannetta ja kokemuksia. Artikkeli oli kuitenkin hyvää, silmiä avaavaa aivojumppaa huolen keskelle.

Muihin aiheisiin: Endometrioosiviikko järjestetään taas ensi kuussa 14.-20.3.2016. Endometrioosiviikon ohjelma löytyy Facebookista ja perinteinen Pukeudu keltaiseen- päivän tapahtuma myös. Endometrioosiviikon Facebook- sivulta löydät lisäksi viikolla voimassa olevia alennuksia ja tarjouksia sekä linkin yhdistyksen uuteen verkkokauppaan, jossa on tarjolla myös allekirjoittaneen tekeleitä. Tulethan mukaan tukemaan!

 

Kevätaurinkoa toivottaen,

Epione