Viimeiset pari viikkoa ovat olleet vatsan kanssa todella hankalaa aikaa. Suolikramppeja on ollut päivittäin. Lähdin ratkaisemaan tilannetta Loperamidireseptin jälkeen seuraavaksi Monash Univeristyn FODMAP-sovelluksella. Sovellus ohjeisti jättämään kauramaidon pois ja käyttämään joko hamppu- tai mantelimaitoa. Valitettavasti myöhemmin huomasin, että kaikissa mantelimaidoissa on sakeuttamisaineena joko karrageenia tai muita ei-vatsaystävällisiä pavuista saatavia sakeuttajia. Hamppumaitoakaan ei löydä mistään, joten vaihdoin takaisin hylaan ja laktoosittomaan lehmänmaitoon ilman ongelmia. Kahvissahan se maito lähinnä menee, en juo niinkään yksinään. Vaihdoin myös tavalliset kaurahiutaleet takaisin gluteenittomaan, ja olo helpotti pariksi päivää.

Sitten kaikki palasi. Lueskelin lisää ja huomasin, että saan lisättyä sokeria valtavan paljon huomaamattani. Vaikka ruokavalio oli varovaista pehmeiden asioiden syöntiä, olin pistänyt jugurttiini paljon kaupan sokerista mustikkamehukeittoa, juonut 2-3 isoa karpalomehulasia päivässä ja sain muistakin satunnaisista lähteistä ylimääräistä. Lopetin kerrasta mehut ja mehukeitot, ja olo lähti paranemaan. Keitin kattilallisen mehukeittoa mustikoista ilman sokeria. Rajoitin karpalomehun yhteen shottiin per päivä, silloin kun rakkokipu vaivaa enemmän. Viikonloppuna näykin kokeeksi vähän karkkia, ja heti huomasi, että sokerilla on todellakin vaikutusta suoleen. Helppo pysyä siis ruodussa, kun olossa on niin suuri ero.

Rakkokivusta pääsemmekin urologian kirurgin käyntiin. Rakon toiminnassa ei ollut mitään outoa, lihakset olivat hyvässä kunnossa ja kudos vaikutti terveeltä. Niinpä kirurgi diagnosoi kipurakon. Kuulemma oireeni ovat itsessään epätyypillisiä, mutta tyypillisiä endometrioosipotilaille. Vatsan alueen runsas hermoärsytys voi levitä rakkoonkin. IC eli interstiaalinen kystiitti ei näillä näkymin kuitenkaan ole selkeästi kyseessä, sillä pinnat ovat siistin näköiset. Ihana kirurgi kuitenkin totesi, että mikäli en pärjää, voin aina tulla hakemaan heiltä uudelleen apua. Hän tarjosi heti mahdollisiksi hoidoiksi rakkohuuhtelua, rakon neurostimulaattoria tai lääkitystä. Olo jäi turvalliseksi käynnin jälkeen, sillä jos tilanne huononee, tiedän etten jää yksin ongelmani kanssa.

Sain myös kirjeen sisätaudeista, jonne gynekologi oli laittanut kyselyn tilastani. Nyt olisi siis edessä keliakia- ja calprotestit. En tosin tiedä, onko niistä mitään hyötyä, kun sain vatsani tilanteen selville. Tulehdustakaan ei suolessa välttämättä enää ole. Kirjeessä mainittiin myös mahdolliset tähystykset sekä vatsalaukkuun että paksusuoleen. Toivon, ettei niihin asti tarvitsisi mennä, sillä kipu on jotain ihan kauheaa.

Pehmeän ja juotavan ruokavalion ja 2-4 km päivittäisen kävelyn yhteisvaikutuksena puoli kiloa on tipahtanut kuin itsestään. Motivoi pitämään sokerin määrän vähäisenä jatkossakin, sillä se vaikuttaakin näköjään yllättävän paljon kaikkeen.

Auringonpaistetta,

Epione