Hei taas!

Kuten viimeisimmän postaukseni kohdalla, myös tämä teksti tulee pitemmän tauon jälkeen. Jotakin tapahtui kirjoitusinnolle, en tiedä johtuiko se opiskelusta, töistä vai jostain itseilmaisussa tapahtuneesta lukosta. Joka tapauksessa, jatkan tämän blogin kirjoittamista paineetta ja mietin, kannattaako tästä tehdä jotain videoblogijuttua vai jatkaa tekstilinjalla. 

Yksi hyvä syy palata kirjoittamisen pariin on se, että endometrioosi on taas asettanut meikäläisen ikävään paikkaan. Pärjäsin Visannella ja Letrozol-kuureilla jotenkin niin, että endometrioosin pahenemisvaiheet pysyivät kurissa. Viime vuonna päädyin kuitenkin kokeilemaan ensin Orgametrilia Visannen sijaan ja sitten Primolutia Visannen rinnalle, mutta kumpikaan ei toiminut riittävästi. Tämän vuoden puolella olen kokeillut taas Letrozolia Visannen parina, mutta sekään ei enää toimi. Palasin Primolut-Visanne-yhdistelmään, koska vaikkei se autakaan sen paremmin kuin mikään muukaan, ovat edes mielialaoireet jotenkin hallinnassa. Mielialaoireita aiheuttavat paitsi lääkkeet, myös kipu ja lääkkeiden tehoamattomuus. 

Tosiaan, toimivaa lääkettä ei minulle tällä hetkellä vaikuta olevan tarjolla. Eletään taas pahenemisvaihetta munasarjakipuineen ja kohtukramppeineen, unohtamatta vasemman jalan hermo-oireita sekä virtsarakon ja suolipuolen kipuja. Juttelin hetki sitten lääkärini kanssa, ja tämä ehdotti minulle kierukkaa tai lääkekokeiluun osallistumista. Kierukka mietityttää kovasti, koska mekaaninen ärsytys kohdussa oli todella voimakas ja lopulta sietämätön myös Mirena-kierukan kohdalla. Siksi ajatus Kyleena-kierukasta on pelottava, etenkin näin työelämässä ollessani. Poissaoloihin ei oikeastaan olisi varaa eikä kehon sopeutumisesta tai kierukan toimivuudesta ole mitään takuuta. Sama juttu lääkekokeilun kanssa, sillä kyseinen lääke edellyttäisi useita normaaleja kuukautiskiertoja peräkkäin eikä sen vaikutuksista kipuun tai endometrioosin leviäimiseen voida varmasti tietää. Riski olisi liian suuri otettavaksi omalla kohdallani. Lääkäri on nyt myös maininnut kahdesti adenomyooosin mahdollisuuden, sekin vaikuttaa siis hoitooni ja sen ennusteisiin. Adenomyoosi on siis endometrioosin sisartauti, jossa pesäkkeet kasvavat kohtulihaksessa. Lääkäri ei kyennyt vahvistamaan epäilystään vielä, mutta luultavasti pitkä ja voimakas oirehdintani on herättänyt vahvan epäilyksen myös tästä toisesta lantion alueen sairaudesta.

Näillä eväillä on ollut hankalaa edetä. Mietin kierukkaa yhä etäisesti ja pelko päällimmäisenä, lääkekokeiluun osallistuminen on mielestäni poissa pöydältä ja adenomyoosi pelottaa aivan helvetisti. Kysyin lääkäriltä myös raskauden mahdollisuudesta ja siitä, mitä hän ajattelee siitä kohdallani tällä hetkellä. Juttuhan on kuitenkin niin, että jos näistä vehkeistä on mahdollista taikoa lapsi, niin mielelläni käyttäisin sen mahdollisuuden, kun vielä voin. Hän vastasi, että aikaa voisi olla hänen mielestään vielä vuosikin ennen kuin yrittäminen olisi viimeistään aloitettava, toisaalta vähemmän jos on adenomyoosia (josta emme vieläkään tiedä, onko sitä...), ehkä olisi hyvä leikata ennen yrittämistä mutta sitten myös olisi järkevää käyttää tämä hetki yrittämiseen, kun kiputilanne ei ole vielä hirveä, vaikka pahenemassa onkin. Toisin sanoen, päätös asiasta jäi yksin omiin käsiini, mikä oli tavallaan odotettavissakin. Aluksi en tiennyt mitä ajatella. Sydämen mukaan nyt on aika yrittää, järki on liian hämmentynyt ottaakseen osaa sisäiseen keskusteluun ja ulkopuolelta vertaisilta tulee se viesti, että älä hukkaa mahdollisuuttasi. Tuleva avomies on sitä mieltä, että päätös on minun (mistä olenkin valtavan kiitollinen, koska tämä tuki on juuri se, mitä tarvitsen). Vaikka lapsen yrittäminen tietäisikin joka tapauksessa kipua, enemmän tai vähemmän, olisi lapsi lopputuloksena kaiken sen arvoista. On myös se 50/50 mahdollisuus, että raskauden hormonicocktail pistäisi endometrioosin nokosille, ainakin hetkeksi. Vaikka tiedostan sen, että tarve lapsettomuushoidoille on mahdollinen ja menetyksiä voi myös tulla, en pysty murehtimaan niitä ennakkoon liikaa. Jotenkin vain tuntuu siltä, että vaikken ole se mystinen "valmis", äitiyden lämpöä ja ikiaikaista viisautta uhkuva madonna johon aina viitataan näistä asioista puhuttaessa, olisin silti valmis, valmis ottamaan mahdollisesti ainoan mahdollisuuteni vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraillaan tilannetta ja sen kehittymistä hetki ja päätetään, kipataanko akka ensin leikkauspöydälle vai laitetaanko hormonilääkitys sivuun oman ipanan toivossa. Toki myös sitten lähtee ilmoitus lääkärille päätöksestä ja pyyntö saada jotakin sellaista kipulääkettä menkkapäiville, jota voi käyttää myös mahdollisen raskauden alussa riskittömästi. Tavallaan päätös voi vielä elää, mutta koska realiteetit ovat mitä ovat eikä tämä kroppa odota loputtomiin, tuntuu siltä, että tässä ollaan menossa oikeaa vastausta kohti. Elämä kantaa, kävi miten kävi. Ymmärrän, että tämä on mahdollisesti turhauttavaa luettavaa lapsettomuudesta kärsiville tai kärsineille, heille, jotka yrittävät sekä niille jotka tietävät varmasti, mitä kumppaninsa kanssa tahtovat kun aika on oikea, mutta toivon, että ymmärrystä löytyy myös minun suuntaani sen verran, että kaikki ei ole ollut varsinaisesti yksinkertaista täälläkään. Vasta opiskelujen päättyminen, taudin etenemisen ennusteet ja tuo viimeisin keskustelu lääkärin kanssa ovat asettaneet ne tietyt raamit tarvittavaan päätöksentekoon. Se "oikea aika" olisi voinut olla vaikka kahden vuoden päästä jos tätä sairautta ei olisi, se olisi voinut tapahtua jo vaikkapa vahingossa samasta syystä, mutta elämä menee juuri niin kuin se sattuu menemään.  

Tästä taisikin tulla aika massiivinen kirjoitus. Tavallaan se tietty aivo-oksentaminen näistä asioista tekee hyvää välillä, etenkin silloin, kun tuntee olonsa yksinäiseksi eikä ole montaa ihmistä, joille tällaisista kehtaa avautua. No, ratkaisu se on tämäkin, avautua kaikille, jotka jaksavat lukea blogia! Hehe.

Tulipa mieleeni kysyä sellaista, onko kukaan lukijoista kokeillut endometrioosikipuun CBD-A-mehua/tippoja ja onko siitä ollut hyötyä? Kuulisin mielelläni kokemuksia myös vaikean endometrioosin kanssa painivien raskautumisista sekä siitä, onko kukaan saanut kehon tulehdustilaa rauhoittumaan kotikikoin riittävästi munasolun kiinnittymisen edistämiseksi. Ihan vain pohdintana, onko kaikki liittyvä hivenaine/luonnontuotetouhu pelkkää höpöä vai onko jostakin oikeasti hyötyä. 

 

Karikolta selville vesille räpiköiden, 

Epione