Yksi viikko, miinus puoli kiloa. Ahkera, tavoitteellinen liikkuminen ei ole siitä helpoimmasta päästä, kun haavat muistuttavat vielä olemassaolostaan ja pohjakunto on päässyt laskemaan pitkän sairastelun takia olemattomiin. Kuitenkin olen onnistunut raahaamaan itseni päivittäin joko lenkille tai intervallitreenille. Nyt syyslomalla (tai perioditauolla) äidin luona syrjäkylällä kaukana kaikesta majaillessa on helppo lähteä ulos ja hyötyliikuntaakin tulee harrastettua miltei huomaamattomasti. Paitsi haravointi, se tuntuu kyllä rintalihaksissa ja Femarin kiusaamissa nivelissä. Yäk.

Hyvät vaatteet ja kaverilta lainattu sykemittari ovat omiaan motivoimaan liikkeelle. Laadukkaat tekokuidut ja kerrokset suorastaan houkuttelevat pukeutumaan itseensä! Liikkuminen on ajatuksenakin herkkua, kun tietää saavansa riehua rauhassa hankaavilta saumoilta ja likisteleviltä hikilänteiltä ja pystyvänsä keskittymään olennaiseen - omaan kehoon ja sen piiskaamiseen.

Kipupuolesta sen verran, että lääkkeitä liikkuminen vaatii vieläkin. Tuntuu tosin, ettei päivittäinen kipu liity suoranaisesti juoksemiseen tai kävelyyn vaan ennemminkin venytyksiin ja vatsalihasten käyttöön. Parasetamoli on ystävä. On vielä aikaista arvella, johtuuko liikuntakyvyn palautumisen mukanaan tuonut vähäkipuisuus itse leikkauksesta vaiko lääkityksestä, mutta aika näyttää. Odotan kyllä tämän rääkin vähentävän kipua tulevaisuudessa, kun ylimääräinen rasva saa kyytiä lihasten tieltä ja antaa vähemmän varastointitilaa epätasapainoisille naishormoneille. Tässä hetkessä iloitsen vain siitä kauan odotetusta kyvystä liikkua.

Ruokavalio on joutunut myös kovan syynin alle. Syön nykyään runsaasti vihanneksia, marjoja, siemeniä ja hedelmiä mutta myös pitkiä hiilihydraatteja ja tietoisesti paljon proteiinia saadakseni liikunnasta täyden hyödyn. Opettelen kalorinlaskentaa Samsungin sovelluksen avulla ja pidän sillä myös ns. liikuntapäiväkirjaa. Herkkuja en ole jättänyt, mutta määriä kylläkin järkevöittänyt. Kovassa liikunnassa on myös se hieno juttu, että endorfiinipöllyt tulevat terveellisemmästä lähteestä kuin sokerista, ei tee edes mieli mättää!

Mutta, palailen tähän aiheeseen vielä tulevaisuudessa kehityksen myötä. Nyt teetä, hedelmiä ja peiton alle!

Unenpöpperöisenä, villasukkia toivottaen,

Epione

Peeäs. Vähän lenkkimaisemia!