Olen syönyt Visannea nyt kolmetoista päivää hyvin tuloksin. Päivittäinen kipu on vähentynyt (paitsi 5 päivän kuukautiset, kauheimmat ikinä). En tiedä johtuuko hiukan parempi olo valmisteesta vai estrogeenin vähentämisestä, mutta olen ollut aika tyytyväinen tilaani. Tosin, Visanne vie yöunet, aiheuttaa yöhikoilua, tekee nivelet kankeiksi ja aiheuttaa painajaisia, mutta yritän opetella elämään öisten hankaluuksien kanssa pikkuhiljaa.

Kipuja esiintyy jonkun verran vielä, mutta ne tulevat luultavasti katoamaan kokonaan käytön jatkuessa, samoin kuin sivuoireetkin. Mitään vakavaa ei onneksi ole ilmennyt, joten olen aika helpottunut. Odotan myös jännityksellä, jäävätkö menkatkin pois ajan myötä.

Netistä löytää enimmäkseen negatiivisia juttuja Visannesta ja sen sivuvaikutuksista, mutta näköjään homma voi lähteä käyntiin hyvinkin. Olin kauhuissani muiden kokemusten perusteella, mutta harvoinhan oikesti kukaan, jolle on aineesta apua ollut, tulee siitä kertomaan. Toivon, että elämä kipujen kanssa tasoittuisi tästä hiukan! Voisinpa taas keksittyä kouluun, töihin ja kuntoiluun.

Tuli vielä mieleeni sellainen juttu, mistä keskustelimme hetki sitten muiden endottarien kanssa, eli ihmisten suhtautuminen tautiin. Todella monet joutuvat kohtaamaan kauheaa ajattelemattomuutta niin lähipiirinsä kuin tuntemattomienkin suunnalta. Olen itsekin kyllästynyt välinpitämättömyyteen, joka ilmenee aivopieruina, kuten "Ehkä mullakin on endometrioosi, heh heh", "Mullakin on aina ollut kauheat kuukautiset mutta en viitti mennä lääkäriin", "Saisinpa mäki olla kotona koko päivän" tai "Et kai sä niin kipeä voi olla". "Koita parantua" sattuu myös toisina päivinä enemmän, vaikka sen takana tarkoitus onkin hyvä. Sanoilla voi lyödä lyötyä. Endometrioosipotilas voi harvoin elää normaalia elämää, eikä asiaa auta, että joku terve ihminen kieltäytyy täysin ymmärtämästä päivittäistä kipua ja masentuneisuutta. Endo on taistelua, josta ei voi perääntyä. Voihan kiukutus.

Halauksin,

Epione