Tänään oli upea päivä.

Sain sairasloma-asiaa vähän eteenpäin. Ensi viikon alussa palaveeraan sekä opinto-ohjaajan kanssa että saikkua kirjoittavan lääkärin. Tässähän pääsee kääkkä lepäämään! Kävin myös syömässä kaverin kanssa sushia ravintola Marusekissa (joka on muuten Tampereen paras japanilaiseen ruokaan erikoistunut ravintola). Ruoan jälkeen jaksoin jopa salille pitkästä aikaa! Kipu vihloi hiukan jälkeenpäin, mutta ei edes sen vertaa, että olisi tarvinnut Panadolia ajatella. Ihan uskomattoman paljon energiaa, aurinkoa, rakkautta ja hyvää tuulta tälle päivää.

Nyt iltaa myöten olen kaiken jälkeen ihan seis ja tööt, mutta eipä sillä onneksi näin perjantai-iltana ole mitään väliä. Mietin, mitä psykologini eilen minulta tenttasi: kuinka aion muodostaa päivärytmini saikulla ja pitää sitä yllä? Kuinka keksin itselleni virikkeitä? Mielestäni vastaus on yksinkertainen. Jos voin käyttää vähäisen energiani suremisen ja stressaamisen sijasta liikuntaan, oikein syömiseen ja ihmisten näkemiseen, se on kuin rahaa pankkiin. Rakennan päivittäisellä liikunnalla jaksamista ja kun masentuneisuus ja hormoniväsymys hellittävät, kehon omat energiavarastot voivat jo paremmin. Kurinalaisuutta toki tulen tarvitsemaan, mutta esimerkiksi selkeiden tavoitteiden tekeminen on jo sitä itsessään. Psykon ideaan lukujärjestyksestä en oikein taivu. Pelkkä ajatuskin siitä saa tuntemaan oloni jollain tapaa kykenemättömäksi. Tarvitsen tilaa spontaaniudelle enemmän, kuin psykologini ehkä kuvittelee minun tarvitsevan. Mutta totta on, että en voi päästää itseäni lipsumaan tekemättömyyteen ja toivottomuuteen seuraavien kuukausien aikana.

Jaksamisen työkaluja täytyy vielä pohtia ja pureskella, mutta elämänrytmin rakentaminen hyvinvoinnin rakentamisen pohjalle muutaman kuukauden ajan on tällä hetkellä se, mitä tarvitsen. Stressitöntä olemista ja uskoa tulevaan.

Keltaisia nauhoja yhdistykseltä Pukeudu keltaiseen- päivää varten!

Aurinkoisin terveisin

Epione