Kuten otsikostakin voi päätellä, kiputilanteeni on tällä hetkellä aika ikävä. Odotin koko viikon puhelua TAYSin naistentaudeista, mutta kun sitä ei kuulunut, soitin itse polin neuvontaan ja pyysin apua. Hetkeä myöhemmin mukava naislääkäri soitti, jutteli kanssani, antoi luvan ottaa Primolutia yhden tabletin myös iltaisin (eli yhteensä 2 kpl päivässä) ja lupasi aikaistaa oman hoitavan lääkärini kontrolliaikaa. Jäi ihan hyvä tunne, vaikka kipu onkin lisääntynyt viime päivinä siihen pisteeseen, että rakon ja munasarjojen lisäksi kipuilevat myös kohtu, virtsaputki, emätin (hyi, miten inhoankaan tuota sanaa), peräsuoli, pakarat ja ahdistavana erikoisuutena pallea. Vuotoa ei ole vielä ilmaantunut kolmea pisaraa enempää, mutta on jatkuvasti sellainen tunne, että lisää on taatusti tulossa. Toivon niin, että lisätty keltarauhashormoni helpottaisi oloa.

Suoli on ollut keskimäärin rauhallisempi. Endokipu provosoi aikaiseksi ripulin joku päivä takaperin, mutta l-glutamiini ja loperamidi saivat siitä onneksi kopin. L-glutamiini tuntuu muutenkin auttavan veden poistumiseen suolesta ja helpottaa suolikramppeja. Tänään oli vähän kipeämpi suolikramppipäivä, mutta luulen johtuneen aika lailla säteilevästä endokivusta.

Iltatabletin teho tulee varmaan ilmi nyt muutaman päivän sisään. Kunpa tilanne tasoittuisi nyt parissa viikossa niin, että pääsisin viikolla 42 käymään kotona syyslomareissun. Olot ovat nyt pitäneet visusti paikallaan, vaikka ei yhtään huvittaisi vain nököttää sisällä. Onneksi nököttäjä saa pian uutta lukemista, sillä uusin Endorfiini-lehti ilmestyy kohta! Mukavaa saada jotain, mikä harhauttaa ajatuksia vuoden takaisesta: leikkaus tuli ja meni, samoin hurja määrä lääkkeitä, ja lopulta sitä on kuitenkin vain kipeä. Nyt on vain pärjättävä, jatkettava, mentävä eteenpäin.

Muuten, aika virtsarakontähystykseen tuli postissa ja se olisi 28.10. Helpotus, että ei sen kauemmaksi lopulta mennyt!

Tsemppiterveisin,

Sisupussi Epione