Laihdutusprojekti on ollut nyt liikunnan osalta hetken aikaa jäissä. Kivut palasivat, vaikka leikkauksesta on kulunut vain 1,5kk. Olen ollut hyvin uupunut ja epätoivoinen.

Torstaina kävin lääkärissä, josta palasin itkien kotiin. "Ei me oikein voida sua auttaa", kuului tuomio. Väsyneenä ja turhautuneena menin uudelleen päivystykseen eilen perjantaina, ja kas kummaa, ratkaisuja alkoi löytyä, vaikka lääkäri oli juuri sama. Sain reseptin endometrioosin hoitoon tarkoitetulle Visanne- valmisteelle, joka korvaa aiemmin kirotun Femarin ja Nuvaringin. Pelottaa hiukan nuo Visannen mahdolliset sivuvaikutukset, mutta en anna periksi pienille haitoille. Jos tästä pelottavasta tropista on mitään mahdollisuutta saada hyötyä irti, en ainakaan itse seiso sen tiellä. Jos Visanne ei auta, jää kokeiltavaksi onneksi pari muuta vastaavantyyppistä keltarauhashormonivalmistetta sekä hormonipistoshoidot.

Olen varovaisen iloinen uudesta lääkityksestä siinäkin mielessä, että ainakin koen lääkärin uskoneen minua. Kivut pysyivät kurissa hetken aikaa leikkauksen jälkeen, mutta koska ne palasivat näin pian, en ainakaan itse keksi syyksi muuta kuin hormoniepätasapainon. Liikaa estrogeenia, liikaa tekemistä endopesäkkeillä. Jätin omatoimisesti muuten myös soijan ruokavaliosta hetkeksi kaiken varalta, jotta saisin minimoitua ylimääräiset, kehoa hämmentävät aineet ruokavaliostani.

Ulkosalla on kaunis, luminen keli. Ajattelin käydä varovasti pienellä kävelyllä, jotta saan jotain muuta ajateltavaa kuin kehoni tarkkailun nyt ensimmäisen VIsanne- tabletin jälkeen. Ehkä ahdistuskin vähenisi ulkoilmaa haistelemalla.

Halauksin,

Epione