Hei taas, pitkän päivitystauon jälkeen. Elämässä oli paljon muuta, enkä ehtinyt valitettavasti miettiä blogia: kursseja, tenttejä ja väsymystä.

Aloitin viime viikolla tutkintoon kuuluvan työharjoittelun, ja toistaiseksi työskentely on tuntunut luontevalta ja helpolta. Toimisto on lähellä ja sinne kulkeminen ei ole liian raskasta. Yleisvointi on muutenkin ihan hyvä, ehkä juuri niin hyvä, kuin tässä tilanteessa voi olla. En koe, että muista kipuvaivoista olisi niinkään ongelmaa kuin tuosta mielettömästä suolioireilusta, joka murjoo sekä jaksamista että itsetuntoa kovaotteisesti. Rakkokin vaivaa, mutta ei vielä niin paljoa, että olisin urologille ihan lähiviikkoina hakeutumassa. Sisulla.

Gastrolta vastattiin tosiaan suolen tutkimuksen lähetteisiin, ja otettavana olisi kauhea läjä verikokeita (mm. sappi-, haima-, munuais-, maksa-, mitä kaikkea...). Huomenna aamupäivästä olisi myös uusi gastroskopia eli vatsalaukun tähystys Hatanpäällä. Kauhistuttaa, mutta kun soittelin asiasta polille, sieltä luvattiin ammattitaitoinen ja hellä lääkäri ja hyvät, kevyesti huumaavat lääkkeet suonensisäisesti. Pelottaa silti, mutta on mentävä - ihan siltä varalta, että jotain löytyykin tällä kertaa. Arvelisin, että crohnin tautia etsivät tällä kertaa paremmin, kokeiden ja tähystyksen perusteella. Keliakiakin testataan vielä toiveikkaasti verestä, mutta en pysty itse uskomaan sen mahdollisuuteen ollenkaan, koska oirehdin voimakkaasti ja verta tulee suolesta, vaikka olisin gluteenitta hyvinkin säntillisesti. Kolonoskopiasta en tiedä, mutta toivon että se tehdään ja mielellään nukutuksessa. Muuten en siihen kykene. Luultavasti lähtisi taju pitkän huudon päälle. Enitenhän kaikessa pelottaa, että mitään ei löydy ja kerrotaan lopulta kuin tyhmälle, että IBS vain, vaikka tiedän, että tämä ei voi enää olla sitä. IBS ei aiheuta verenvuotoa tai sitä, että mahan kouristaessa taju menee.

Asiasta kukkaruukkuun. Fysioterapiaa on nyt kaksi käyntiä takana. Siellä selvisi, että lantionalue on herkistynyt pitkän kipuilun takia ja koska suoli aiheuttaa kovaa särkyä edelleen, se saa koko lantionpohjan jumiin. Lantionpohjan lihaksethan ovat eräänlainen lihakulho, joka rutistaa hermoja ja elimiä mennessään jumiin. Tämä aiheuttaa myös sitä, että "kulhon" takareuna, joka päättyy häntäluuhun, vetäytyy sisäänpäin ja taivuttaa häntäluuta mukanaan. Särky häntäluussa on kova. Terapeutti on hieronut ja mittaillut lantiota ja monenlaisia konsteja vielä kokeillaan. Alaselkää on teipattu kinesioteipillä, ja vaikken moiseen uskokaan, se on tuntunut oikeasti auttavan selän särkyjen kanssa. Fysioterapiasta tullessa askel on kevyt ja kuten kaveri asian ilmaisi, "voisi puissa kiipeillä". Selvästi itselleni sopivin hoitomuoto tässä kohtaa.

Pääsin myös vihdoin käymään kipupolilla! Reissu oli hyvä ja rohkaiseva. Keskustelimme kipulääkärin kanssa kivunhoidostani ja tämä totesi, että tunnen oman kehoni ja kipuni hyvin ja että gyne hoitakoon gynenpuolen, he hoitavat kivun. Panacod lopetettiin morfiinin kipua aiheuttavan ominaisuuden takia, enkä tosin syönytkään sitä kuin vatsaa rauhoittaakseni. Ilmankin olen kyllä pärjännyt. Hän olisi myös halunnut aloittaa uuden kipukynnystä nostavan lääkityksen, mutta sanoi heti rehellisesti, että haluaa ensin koettaa kohdallani psykofyysistä terapiaa ja psykologin haastattelua siinä toivossa, ettei minua tarvitsisi alkaa lääkitä taas jollakin uudella aineella tasaisessa vaiheessa sairastamistani. Hän myös ymmärsi pelkoni ja vastahakoisuuteni erilaisten uusien lääkkeiden suhteen, huomioiden lääkeallergiataustani. Maksusitoumusvahvistus psykofyysiseen tipahti viikon päästä kipupolikäynnistä ja aikaa olisi ryhdyttävä varaamaan. Vaikuttaisi kuitenkin potentiaalisesti loistavalta idealta fysioterapian rinnalle.

Tässä varmaan viimeisimmät tärkeät jutut. Kirjoittelen lisää gastroskopiasta toivuttuani!

Kesäauringossa käristyen

Epione